Metsän asukkaat saavat metsurilta apua
Metsuri Tero Mäkisalo jättää taimikkoon kuusi- tai lehtipuuryhmiä kanalintuja varten. Jo 5–15 puun ryhmä auttaa lintuja. Mirja Koivisto Kuva: Viestilehtien arkistoKAUHAJOKI (MT)
Harva puuntuottaja miettii töitä suunnitellessaan, mitä eläimiä tulevalla työmaalla asustaa tai miten työt vaikuttavat niiden elinympäristöön.
Onneksi metsänhoitotyöt ovat useimmiten hyviä töitä myös eläimille.
Esimerkiksi taimikonhoito ja harvennukset edistävät monien eläinlajien viihtymistä metsässä.
”Mustikka on ehdottomasti tärkein ravintokasvi riistaeläimille. Harvennuksen jälkeen mustikka saa lisää valoa ja alkaa kasvaa paremmin”, sanoo metsäneuvoja Markku Salmirinne eteläpohjalaisesta Lakeuden metsänhoitoyhdistyksestä.
Puuston harvennus auttaa metsäkanalintuja myös suojautumaan saalistajilta. Jos metsä on kovin tiheä, lintu ei pääse pyrähtämään siivilleen petoa pakoon.
Salmirinteen mukaan riistan etu osataan nykymetsänhoidossa ottaa huomioon vaihtelevasti. Osa metsäammattilaisista hallitsee asian todella hyvin. Toisessa ääripäässä metsän asukkaita ei huomioida lainkaan.
Salmirinne harrastaa metsästystä ja teki opintojensa lopputyön metsäkanalintujen huomioimisesta metsänhoidossa.
Maastokäynneillä Kauhajoen metsissä hän panee eläinten jäljet merkille ja kirjaa mahdolliset toimenpiteet metsurin tai konekuskin työohjeisiin.
”Pienillä kikoilla ja metsänomistajan kannalta vähäisillä taloudellisilla uhrauksilla pystymme säilyttämään riistan elinolosuhteita.”
Neuvonnalla on asiassa ratkaiseva merkitys. Siihen on luvassa lähiaikoina uusia eväitä, sillä Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio työstää parhaillaan suosituksia riistan huomioivaan metsänhoitoon.
”Se on hyvä asia. Metsänomistajalle pitää tarjota tietoa ja vaihtoehtoisia toimintatapoja.”
Metsäkanalintujen ja puuntuottajan etujen yhteensovittaminen on kohtuullisen helppoa. Kun taimikonhoidosta ja harvennuksista huolehditaan, linnuille jätetään säästöpuuryhmiä ja lehtipuita säästetään kohtuudella, asiat ovat jo hyvällä mallilla.
”Uudistushakkuu on riistan kannalta pahin, koska siinä
menee kymmenen vuotta, että
maasto saadaan taas peitteiseksi. Ojitus voi koitua linnunpoikasille kohtaloksi. Mutta toisaalta linnut vaihtavat asuinpaikkaa pitkin vuotta ja sopeutuvat siten muutoksiin”, Salmirinne pohtii.
Huomattavasti vaikeampaa on sovittaa yhteen hirven ja metsänomistajan edut.
Hirvilaumat aiheuttavat talvisin tuhoja taimikoissa, eivätkä metsänomistajat hevin toivo hirviä talvehtimaan mailleen.
Hirviongelmat työllistävät usein projektipäällikkö Markus Peltolaa, joka vastaa riista-asioista Länsi-Suomen metsänomistajien liitossa. Hänen työhönsä kuuluu huolehtia muun muassa siitä, että metsänomistajien näkemykset otetaan huomioon hirvikannan hoidossa. Töitä asian eteen on tehtävä enenevässä määrin.
”Metsästäjäkunnasta yhä pienempi osa, reilusti alle puolet, on itse metsänomistajia”, Peltola arvioi.
Tihutöistä huolimatta hirvi on pakko hyväksyä metsän asukkien joukkoon.
Hoitamalla metsiään hyvin metsänomistaja voi koettaa minimoida hirvivahinkoja.
”Taimikoiden hoito vähentää pääsääntöisesti hirvituhojen riskiä”, Peltola muistuttaa.
HANNA LENSU
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
