Lainsäädäntö mutkistaa elintarviketuottajan työtä
Sodankyläläisen Portsailin osastolla on porotuotteiden ohella makeita nauriita, joita esittelee Sheree Bridges. Kimmo Haimi Kuva: Viestilehtien arkistoViranomaissäädökset ja niiden valvonta herättävät vahvoja mielipiteitä pk-elintarvikeyrittäjissä.
”Vaikka elintarvikelainsäädäntöä uudistettiin syksyllä 2011, toimintaansa aloittaville pienyrittäjille ei edelleenkään ole olemassa selkokielisiä ohjeita lainsäädännön vaatimuksista ja niiden edellyttämistä toimenpiteistä”, MTK:n ruokakulttuuriasiamies Anni-Mari Syväniemi harmittelee.
”Yrittäjät tarvitsevat ja toivovat koulutusta enemmän valvovalta viranomaiselta suoraan.”
Nykyinen elintarvikelaki korostaa riskiperusteisuutta ja ilmoitusmenettelyn käyttöönottoa. MTK:n haastattelemien pk-elintarviketuottajien kokemukset osoittavat, että riskiperusteinen valvonta on menossa päätöstasolta käytäntöön. Syväniemi pitää tätä positiivisena kehityksenä.
”Toisaalta käytäntöjen saaminen yhdenmukaisiksi ja sujuviksi ruohonjuuritason valvonnassa koko maassa on vielä iso haaste.”
Syväniemen mietteet jakaa myös Kolatun vuohijuustolaa Somerolla pitävä Janne Tolvi.
”Suomessa ei ole yhtäkään elintarvikeyritystä, jossa ei olisi jotakin huomautettavaa. Tämä johtuu siitä, että lakeja ja niiden tulkitsijoita on niin monia.”
Syväniemen mielestä elintarvikelainsäädännössä on muutamia keskeisiä ongelmia. Yrittäjien on esimerkiksi vaikeaa saada tarvitsemaansa tietoa, ja he joutuvat asioimaan monien viranomaisten kanssa.
”Suomi on laaja maa. Samanlaiset yritykset eri puolilla Suomea kohtaavat erilaisia tilanteita, mutta silti valvonnan tulee olla tasa-arvoista”, Syväniemi selittää.
Myös lainsäädäntöä uudistetaan liian nopealla tempolla.
”Koska lainsäädäntö muuttuu koko ajan, yrittäjien investointihalukkuus vähenee. Tämä taas hidastaa toiminnan kehittämistä, mikä on sääli, koska kysyntää tuotteille olisi”, Syväniemi sanoo.
Vaikka pk-elintarviketuottajat painivat elintarvikelainsäädännön kanssa, on heidän työssään valopilkkujakin.
”Koko Suomi huutaa lähiruokaa. Tarvetta ei enää tarvitse herätellä, kysynnän vain pitäisi löytää tarjonta”, Syväniemi iloitsee ja korostaa, että vaikka byrokratia nostetaan esille, tärkeintä on suomalaisen ruuan turvallisuus ja laatu.
Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa on parhaillaan käynnissä tutkimus lähiruuan vaikutuksista alueen talouteen.
”Tutkimuksen pääviesti on, että ruuan ostaminen lähialueelta ei ole riskisijoitus, vaan ostot poikivat alueelle työllisyyttä ja rahaa. Siten sillä on suuri merkitys myös Suomen taloudelle”, projektipäällikkö Leena Viitaharju sanoo.
Torstaina Herkkujen Suomi -tapahtuman avannut Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen totesi, että ruualla on keskeinen rooli työpaikkojen luojana.
”On tärkeää säilyttää elinvoimainen maaseutu, jossa vaalitaan puhtaita raaka-aineita”, hän sanoi.
Hän arvioi, että jos suotuisa kehitys Helsingin matkailussa jatkuu, kasvaa sekä raaka-aineiden että ravintolapalveluiden kysyntä.
MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila korosti omalta osaltaan kotimaisen ruuan merkitystä.
”Laaturuoka on aina hintansa väärti. Halpaa ruokaa ei ole. Jos on, pitää kuluttajan herätä pohtimaan ja kysymään, mistä tämä ruoka tulee, kuka sen on tuottanut ja millä keinoilla”, Marttila perusteli.
Hänen mukaansa Suomi tarvitsee menestyvän maatalouden lisäksi yrittäjiä sekä olemassa oleville yrityksille mahdollisuuksia kasvuun.
Marttila tiivisti puheensa viestin lyhyen ytimekkäästi:
”No farms, no food! (Ei maatiloja, ei ruokaa!)”
ANNIINA KESO
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
