Hellan kulmalla Hyvää pataaTopiaksen kanssa
Kuten elämässä yleensä, parhaiten oppii kuuntelemalla itseään viisaampia. Tämä pätee myös kokkauksessa. Yllättävän hyvää ruokaa olen saanut neuvoja noudattamalla aikaiseksi, vaikka kokkaushommien suhteen tunnustaudun myöhäisheränneeksi ja olen asiassa vasta esikouluasteella.
Tärkein oppi on ollut, että hyvän ruuan perusta on tuoreet kotimaiset raaka-aineet ja yksinkertaisuus.
Eräs sukulainen opetti minulle vuosia sitten, että hyvän ruuan resepti alkaa: Otetaan kilo voita...
Kotimaisen ruuan erityisasiantuntija puolestaan ohjeisti hyvän keiton salaisuuden. Samalla kun valmistelee aineksia, pitää laittaa kattilaan valkosipulia muhimaan vesitilkan kera.
Uutta oppia sain hiljattain Topiakselta. Hän tuli perheensä kanssa meille kylään ja toi mukanaan melkoisen määrän metsästämäänsä peuraa. Eväät on hyvä olla aina mukana.
Mahtava juttu, mutta mitä tuolle lihamäärälle aloittelija mahtaa?
Topias kysyi, että onko meillä rautapataa. Yllättävää kyllä sellainen löytyi.
Topias laittoi lihat porkkanoiden ja sipulien kanssa pataan. Mausteita piti hakea lisää kaupasta, koska muun muassa katajanmarjoja ei jostain syystä ollut varastossa. Punaviiniä onneksi löytyi tilkkanen. Lisäksi vähän vettä sekaan ja tietenkin nyrkinkokoinen ”voinokare”.
Lihat saivat päivän ajan muhia ja maustua. Illalla tuli takkaan ja tunnelmoimaan.
Illanistujaisten jälkeen takan pellit kiinni, pata takan perälle, luukku kiinni ja levolle. Epäilin kyllä, ettei takassa lämpö riitä. Olisiko lihat pitänyt ruskistaa ensin?
Aamulla ensi töikseni kävin kokeilemassa, onko takan kylki lämmin. Oli se, ja mitkä tuoksut luukun takana!
Siivilöinnin jälkeen paistoliemestä tuli kerman kera kerrassaan loistava kastike.
Perunamuusin, puolukkahillon ja ruisleivän kera peura suli suussa. Mihin niitä huippuravintoloita tarvitaan?
Kyllä kannattaa olla Topiaksen kanssa hyvää pataa.
heikki tuuri
heikki.tuuri@
mt1.fi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
