Kunta rakennutti 14 miljoonan koulun leasing-rahoituksella – suuren hirsirakennuksen uskotaan muodostuvan kaikille avoimeksi kylätaloksi

Rakennus on pääosin omassa kunnassa tuotettua, painumatonta lamellihirttä. Lisäsähköä antavat aurinkopaneelit. Kuva: Petteri Kivimäki

Karstulan uutuuttaan hohtavan yhtenäiskoulun neuvotteluhuoneessa istuu neljä ihmistä, jolla ei ollut mitään tekemistä kunnan edellisten koulujen sisäilmaongelmien kanssa mutta jotka olivat keskeisessä roolissa asian ratkaisemisessa.

Vuonna 2015 perusopetuksen ja lukion rehtori Jaana Talja-Latvala aloitteli töitään Karstulassa. Hän oli saanut käteensä paperin, joka kertoi karua kieltään sekä alakoulun että yläaste-lukion rakennusten kunnosta. Monet opettajista ja oppilaista olivat jo vuosia oireilleet, ja raportti kertoi koulujen sisäilman olevan terveysriski.

Samaan syssyyn oli tutkittu myös Karstulan Tippamäen päiväkoti, ja sekin vaati nopeita toimia.

Rakennukset olivat eri aikakausilta, joten ongelmien syyt vaihtelivat. Yhteinen nimittäjäkin löytyi. Kunnan nuori kiinteistöinsinööri Ville Jäntti pitää yhtenä merkittävänä syynä huollon puutetta ja vääriä korjauksia.

"Kaikkia oli remontoitu 1980-luvulla ja muun muassa ilmanvaihtolaitteiden asennuksissa tehty virheitä."

Rehtori Jaana Talja-Latvala, kunnanjohtaja Pekka Kanervio, tekninen johtaja Mari Voimäki ja kiinteistöinsinööri Ville Jäntti povaavat Karstulan uudelle hirsikoululle pitkää ikää. Kuva: Petteri Kivimäki

Kosteusongelmat olivat jatkuneet jo vuosia, mutta vasta noin 10 vuotta sitten aika oli kypsä ja uskallusta tarpeeksi selvittää ongelmat ja keksiä niihin lääkkeet.

Karstulassa päätettiin ripeästi homeisten rakennusten purkamista. Suuntaa antoi kunnan terveyskeskuksen korjausselvitys. Remontoinnin arvioitiin tulevan noin kolme kertaa kalliimmaksi kuin uuden rakentamisen.

Talja-Latvala oli alusta saakka toimintojen keskittämien kannalla, ja samaan päätyi myös kunnanvaltuusto joulukuussa 2017. Uuteen kouluun päätettiin keskittää koko opintoketju: päiväkoti, esikoulu, ala-aste, yläaste ja lukio.

"Vanhan korjauksiin ei lähdetty, sillä remonttien pelättiin epäonnistuvan. Silloin olisimme muutaman vuoden kuluttua olleet taas samassa tilanteessa", sanoo Talja-Latvala.

Äänieristyksiin on kiinnitetty suurta huomiota. Seinän takana voidaan pitää vaikka ylioppilaskirjoituksia samaan aikaan kuin juhlasalissa erilaisia tilaisuuksia. Kuva: Petteri Kivimäki

Uuden yhtenäiskoulun suunnittelu alkoi heti alkuvuonna 2018. Paineet olivat kovat, sillä opiskelu jouduttiin hajauttamaan kahdeksaan eri väistötilaan. Käyttöön valjastettiin muun muassa jäähalli, S-marketin yläkerta ja Karstulan kunnantalon tiloja.

Suunnitelmiin tehtiin niin sanottu säästökierros vielä vuoden 2019 alussa. Tämä jälkeen kunnanvaltuusto teki hankkeesta investointipäätöksen. Rakennuttaminen ja valvonta kilpailutettiin seuraavaksi ja kesällä varsinainen hankkeen suunnittelu, joka valmistui vuoden 2020 alussa. Urakat kilpailutettiin keväällä 2020.

Vuosi myöhemmin oli valmista. Hinnaksi kaavailtiin noin 14:ää miljoonaa euroa, mutta loppujen lopuksi selvittiin miljoona euroa halvemmalla.

"Ajoitus oli hyvä, sillä nyt hintalappu olisi aivan jotain muuta", iloitsee Karstulan tekninen johtaja Mari Voimäki ja viittaa materiaalien hintojen voimakkaaseen nousuun viime aikoina.

Karstula päätti rakentaa uuden rakennuksen Kuntarahoituksen leasing-rahoituksella. Käytännössä kunta siis maksaa vuokraa 20 vuotta, ja sen jälkeen sillä on mahdollisuus lunastaa kiinteistö jäännösosalla, joka on 33 prosenttia alkuperäisestä.

Kaikki eivät rahoitusmuotoa eivätkä uuden koulun rakentamista nielleet Karstulassa, vaan normaalilainaa kalliimman leasingin peloteltiin olevan aikapommi, joka suistaa Karstulan ennen pitkää kriisikunnaksi.

Paikalliset materiaalit, ekologisuus ja helppo huollettavuus ovat uuden koulun peruspilarit. Kuva: Petteri Kivimäki

Leasing-mallissa on erityisen tärkeää rakentaa turvallinen ja helposti huollettava rakennus, jotta 20 vuoden aikana ei synnytetä paljon korjausvelkaa. Tällainen Karstulan yhtenäiskoulusta päätettiin tehdä.

Tekninen johtaja Voimäki sanoo ohjenuorana olleen Terve talo -konsepti, jossa korostuvat kosteudenhallinta ja puhtaanapito.

"Materiaalit ovat kestäviä ja terveellisiä, samoin rakennustapa".

Seinät ovat yhtä materiaalia, 270 milliä paksua, painumatonta lamellihirttä. Ratkaisu on turvallinen, sillä eristeiden puuttuessa höyrynsulkumuoveja ei tarvita eikä kosteuspisteistä tarvitse huolehtia. Hirsi varaa ja luovuttaa vesihöyryä ilman vaurioita.

"Betonin ja muiden materiaalien kuivumisaikoihin sekä kosteusmittauksiin kiinnitettiin huomiota tavallista enemmän, ja muovimattoa käytettiin vain sähkökeskuksessa", kertoo Voimäki.

Rakennuksessa on kipsilevyistä tehtyjen väliseinien lisäksi paljon myös muurattuja.

Tarvittavat betonielementit tilattiin naapurikunnasta Betsetiltä ja hirsirakenteet omasta kunnasta Honkarakenteelta. Kunnanjohtaja Pekka Kanervio kiistää kuitenkin kotiinpäinvetämisen.

"Rakennusliike hoiti kilpailuttamisen itsenäisesti, eikä kunta olisi voinut edes halutessaan vaikuttaa päätöksiin."

Hän pitää silti isona plussana, että suuri osa materiaalista on läheltä ja rakennus muutenkin ekologinen. Hirteen on sitoutunut ilmakehän hiiltä suuret määrät, ja aurinkopaneelit tuottavat rakennukseen sähköä vaikkapa viilentämään koulun keittiötä.

Kanervio uskoo rakennuksen muodostuvan yhdeksi kylän keskuspaikaksi. Toimintaa jatkavat iltaisin muun muassa kansalaisopiston harrastusryhmät ja opintopiirit.

"Rakennus suunniteltiin koko yhteisölle kylätalon tapaan", toteaa Kanervio.

Koulu on aavistuksen verran ahdas nyt, mutta ei kauan. Syntyvyys on kunnassa tasaisessa laskussa, joten ikäluokat pienenevät. Viime vuodet yläkoulussa on ollut yhdeksännen luokan oppilaita noin 50, kun samaan aikaan koulutiensä kunnassa aloittaa 20–30 oppilasta.

Vielä nyt rehtori Talja-Latvalalla on melkoinen työ tunkea kaikkien luokkien tunnit saman katon alle, mikä on tarkoittanut myös ryhmäkokojen kasvattamista – ja samalla tarpeellisia säästöjä. Uusi koulu ja terveyskeskus pakottavat kiristämään vyötä kunnassa 700 000 euron verran vuodessa.

"Tuntikehystä on leikattu, ja lähtevien tilalle ei aina palkata uusia", sanoo Talja-Latvala.

Kanervio ynnäilee, että vanhoista koulurakennuksista tuli poistoja aikoinaan noin 200 000 euroa vuodessa, ja nyt kunta maksaa leasing-sopimuksen mukaan vuokraa vuosittain 450 000 euroa, kun alvit vähennetään pois.

Kahdessa vuoden jaksoissa koulu muuttuu miljoonan euron verran enemmän Karstulan kunnan omaisuudeksi, jos ja kun kunta tahtoo parinkymmenen vuoden päästä lunastaa rakennuksen omakseen. Sen jälkeen koululla on vielä elonpäiviä jäljellä elinkaariajattelun perusteella 30 vuotta.

Ennusmerkit ovat hyvät paljon pidemmällekin elinkaarelle, sillä koulu oli yksi rakennusalan järjestön RIL:n ehdokkaista tämän vuoden parhaaksi rakennushankkeeksi.

"Huollon puutteesta elinkaari ei ainakaan jää kiinni", vakuuttaa Ville Jäntti.

Lue myös:

Yksi rakennusvirhe 1960–80-luvuilla synnytti jopa tuhansia homekouluja – "Enää tämän ei pitäisi olla mahdollista"