LUKENUT MIES Kairanmaan mestari
Pentti Haanpää (1905–1955) on Suomen ehdottomia kärkikirjailijoita. Ehdokas Suomen Akatemiaan, vaikka ajatus häntä itseään kovin huvitti.
Haanpäätä paljonkin lukeneet tuntevat hänen elämästään vain pääkohdat: Eli ympäristönsä mielestä joutilasta kirjailijaelämää Pohjois-Pohjanmaalla Piippolassa. Hukkui juovuspäissään mökkijärvellään. Siinä pyhiinvaelluskohteemme.
Asioita perusteellisesti tonkinut Matti Salminen syyttää pimennyksestä Otavan kustannusvirkailijaa Eino Kauppista. Tämä kaappasi kirjailijan kuoleman jälkeen jäämistön pääosan vuosikymmeniksi, mutta elämäkertayritys tyrehtyi alkuun. Osan aineistosta Salminen pelasti Haanpään perillisten jäljiltä roskalavalta.
Haanpää on etenkin lama-ajan ihmisten ja yhteisön mestarillinen kuvaaja, realistinen, karvas ja humoristinen sanataituri. Lapuanliikkeen ja Risto Rytin rautaisella otteella dominoimalla 1930-luvulla hän ei vuosikausiin saanut kirjojaan julkaistuksi. Monet parhaista teoksista julkaistiin vasta tekijän kuoleman jälkeen.
Erilaiset vasemmistolaiset ovat omineet Haanpäätä, ja siihen suuntaan Salminenkin vetää. Haanpää itse ei huolinut koskaan mitään leimaa.
Isä Mikko Haanpää tuli viime vuosisadan alussa Amerikasta kiivaana sosialistina. Vuonna 1917 hän siirtyi maalaisliittoon ja 1930-luvulla pienviljelijöiden puolueen aktiiviksi.
Sotien jälkeen hän palasi maalaisliittoon, jonka katsoi muuttuneen takaisin pienviljelijöiden puolueeksi. Pienen ihmisen asialla koko ajan.
Salmisen mukaan isä ja poika Haanpään yhteiskunnallinen ajattelu meni yksi yhteen. Ei Pentti Haanpää esiperussuomalainenkaan ollut. Luulenpa, että hän laittaisi nykypäivän rasistit ja kreikankadehtijat samaan riviin kuin oman aikansa lapualaiset.
PEKKA ALAROTU
Matti Salminen: Pentti Haanpään tarina. 304 sivua. Into.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
