UUTISTAUSTA Pelko leviää
Huhtikuun 4. päivänä Helsingin yliopiston dosentti Johan Bäckman kertoi Pravdassa, että Suomessa on nykyään vaarallista olla venäläinen äiti. Hänen mukaansa jotkut Suomessa psykiatriseen hoitoon pakotetut venäläisnaiset ovat yksinkertaisesti kadonneet, eikä heidän kohtaloistaan ole tietoa.
Samoihin aikoihin hän antoi haastattelun kiihkokansalliselle nettisivustolle Ruskline.com. Siinä hän väitti, että Suomen viranomaiset maksavat 25 000 euron palkkion jokaisesta suomalaiseen lastenkotiin toimitetusta venäläislapsesta.
Nämä lausunnot vahvisti todeksi Venäjän lapsiasiamies Pavel Astahov, joka todellisuudessa on KGB:n kouluttama turvallisuusvirkailija.
Lausuntoja seurasi, ties kuinka monennen kerran, hyökkäys Suomen lastensuojeluviranomaisia vastaan. Heitä syytettiin jatkuvista laittomuuksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan.
Kampanja huipentui 16.4. Suomen Moskovan suurlähetystön lähistöllä järjestettyyn mielenosoitukseen länsimaisen lastensuojelun julmuutta vastaan.
Kaikki alkoi, kun Tarja Halonen tasavallan presidenttinä hyvää hyvyyttään osoitti ystävällisyyttä Suomessa Rimma Salosen asioissa touhunneelle Astahoville.
Venäjän tavoitteena oli saada aikaa Suomen ja Venäjän välinen sopimus, jonka mukaan Suomessa asuvien venäläisten osalta Suomen sosiaaliviranomaisten päätökset astuvat voimaan vain siinä tapauksessa, että Venäjän viranomaiset voivat ne hyväksyä.
Astahoville selitettiin, että Suomessa vastikään voimaan astunut uusi lastensuojelulaki teki tällaisen sopimuksen mahdottomaksi.
Venäläiset tulkitsivat asian niin, että poliittisella tasolla suomalaiset kyllä ymmärsivät yskän, mutta uppiniskaiset sosiaaliviranomaiset panivat vastaan.
Heitä oli siis syytä pehmittää – ja kyllä heitä on pehmitettykin!
Olen kiinnittänyt huomiota siihen, ettei Suomessa kukaan ole uskaltanut julkisesti puolustaa vaikeaan asemaan joutuneita viranomaisiamme. Itse he eivät voi puolustautua, sillä laki estää antamasta tietoja Venäjällä nimellä mainituista sosiaalitapauksista.
Suomesta ei ilmeisesti löydy yhtä ainutta kansanedustajaa, joka rohkenisi esittää valtioneuvoston asianomaiset jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Onko Suomen hallitus tietoinen, että maamme lastensuojeluviranomaiset ovat toistuvasti joutuneet Venäjän valtiollisessa ja yksityisessä mediassa väärille tiedoille rakentuvien loukkaavien hyökkäysten kohteiksi – ja mitä hallitus aikoo tehdä saadakseen hyökkäykset loppumaan?
Oman ongelmansa muodostaa se, että hyökkäykset pannaan aina vireille Suomesta käsin. Jokainen suomalainen päätoimittaja sen tietää, ja jokainen, joka lukee samat katsaukset kuin minä, tietää myös, kuka hyökkäyksiä tehtailee.
Hänen nimeään ei kuitenkaan uskalleta lausua ääneen, sillä hän on kehittänyt taitavan tavan käyttää väärin oikeusvaltion takaamia oikeuksia.
Jos arvostelu on rankkaa, hän tekee rikosilmoituksen, vähäisemmissä tapauksissa riittää valitus Julkisen sanan neuvostoon. Nyttemmin jo pelkkä uhka riittää sulkemaan toimittajien suut.
Olen saanut siitä osani. Kirjoitin taannoin Apuun kolumnin huolestuneena Suomen ja Venäjän suhteiden tahallisesta vaikeuttamisesta otsikolla Mielten myrkyttäjä.
Seuraus oli rikosilmoitus törkeästä kunnianloukkauksesta. Puolitoista vuotta myöhemmin sain syyttämättäjättämispäätöksen. Voin vain kuvitella, kuinka paljon aikaa oli tuhlattu ensin poliisissa esitutkintaan, lakitoimistossa vastineiden valmisteluun ja lopuksi päätöksen neljän liuskan perusteiden laatimiseen. Ja näitä tapauksia on paljon!
Aina kuitenkin löytyy niitä, jotka eivät pelkää.
Kun Venäjän turvallisuuspalvelu FSB toissaviikolla nappasi häkkiin Luga-joen jättimäiset fosforipäästöt paljastaneen erikoistutkija Seppo Knuuttilan, Suomen ympäristökeskuksen pääjohtaja Lea Kauppi asettui puolustamaan alaistaan rohkeasti. Hänen rauhallinen, mutta päättäväinen esiintymisensä kelpaa malliksi monille miehille.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
