Tähtikirkkaina öinä kannattaa tähyillä yläilmoihin – alkusyksy on otollista aikaa revontulten näkemiseen

Revontulivalo syntyy kaikkien pilvien yläpuolella. Siksi revontulia ei voi nähdä, jos taivas on paksujen pilvien peitossa. Kuva: Rami Marjamäki

Syyskuun alkupäivinä revontulia on päästy ihailemaan kautta Suomen. Tähtitieteellisen yhdistyksen Ursan Taivaanvahti-järjestelmään on kertynyt kymmeniä revontulihavaintoja ja -kuvia ympäri maata Porvoosta Kilpisjärvelle.

”Aurinkotuulen nopea virtaus saavutti Maan syyskuun alussa. Se nosti geomagneettista aktiivisuutta ja aiheutti kohtalaisen magneettisen myrskyn. Ilmiö näkyi revontulina”, kertoo väitöskirjatutkija Sebastian Käki Ilmatieteen laitokselta.

Revontulet liitetään usein talveen ja pakkasiin, mutta tilastollisesti alkusyksy ja kevättalvi ovat edullisimmat ajat niiden havaitsemiseen.

Kevät- ja syyspäiväntasauksen aikoihin Maan asento aurinkotuulessa on otollisimmillaan sille, että aurinkotuulen energiaa siirtyy tehokkaasti Maan magneettikehään. Niinpä magneettisia myrskyjä esiintyy syksyllä ja keväällä tilastollisesti keskimäärin enemmän kuin kesällä ja talvella.

Alkusyksyn voimakkaiden magneettisten myrskyjen aikaan revontulia nähdään myös eteläisessä Suomessa, missä taivas on jo riittävän pimeä niiden havaitsemiseen. Parasta katseluaikaa ovat tunnit keskiyön molemmin puolin.

Revontulten näkeminen edellyttää, että on tarpeeksi pimeää eikä pilvikerros estä niiden havaitsemista.

”Revontulten katseluun kannattaa valita mahdollisimman avoin paikka piha- ja katuvalojen ulottumattomissa. Etelässä ne näkyvät pohjoisella taivaalla, joten näkymän pohjoissuuntaan tulisi olla avoin”, Sebastian Käki sanoo.

Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan Lapin pohjoisimmissa osissa Kilpisjärvellä ja Utsjoella revontulet leiskuvat taivaalla kolmena yönä neljästä. Kun Lapista liikutaan etelään, esiintymisen todennäköisyys pienenee.

”Avaruudesta sataa hiukkasia, jotka Maan magneettikenttä ohjaa napojen ympärille. Maapallon napojen ympärillä on koko ajan olemassa hiukkasista syntyvä revontuliovaali.”

Tästä johtuen Pohjois-Suomessa ei tarvita niin suurta auringon aktiivisuutta, jotta revontulet näkyvät. Mitä suurempi aktiivisuus on, sitä pidemmälle revontuliovaali valuu kohti päiväntasaajaa. Tällöin revontulista päästään nauttimaan etelässäkin.

”Mitä etelämmäs mennään, sitä suurempaa geomagneettista myrskyä revontulten havaitseminen edellyttää. Siksi ne ovat Keski- ja Etelä-Euroopassa melko harvinainen näky”, Sebastian Käki sanoo.

Revontulet ovatkin pohjoisen taianomainen ilmiö, jota tullaan ihastelemaan Suomeen kaukaa.

"Vihreä on hyvin yleinen väri, mutta revontulissa voi nähdä myös punaista ja sinertävää väriä. Värit erottuvat eri tavalla kameran kuvissa kuin paljaalla silmällä."

Sana revontulet tulee vanhasta suomalaisesta uskomuksesta, että tulikettu huiskii hännällään kallioita tai tunturin kupeita sytyttäen hankauksen kautta kipunoita, revontulia. Monenlaisia muitakin selityksiä on tarjottu revontulia ihmetteleville lapsille ‒ kuten sitä, että revontulet ovat pohjoisen jäävuorista heijastuvaa valoa.

Suomalaisessa kansanperinteessä revontulten mukaan on ennustettu myös säätä. Vanhan uskomuksen mukaan syyspäiväntasauksena nähdyt revontulet ennustavat pakkasia.

Syyspäiväntasaus on 23. syyskuuta.

Revontuliin liittyvät nopeat magneettikentän muutokset synnyttävät sähkövirtoja laajoihin maanpäällisiin johdinverkkoihin. Sähköverkoissa nämä häiriövirrat voivat pahimmillaan aiheuttaa sähkökatkoja tai vaurioittaa muuntajia.

”Teoriassa iso avaruusmyrsky voi aiheuttaa ongelmia sähköverkkoihin, mutta sen pitää olla todella voimakas. Suomen sähköverkko kestää häiriövirtoja erittäin hyvin eikä hätkähdä avaruussään vuoksi”, sanoo Käki, jonka tutkimusalaan ionosfäärissä syntyvät sähkövirrat kuuluvat.

Revontulten näkymisen todennäköisyyttä Suomessa voi seurata Ilmatieteen laitoksen verkkopalvelusta Revontulet ja avaruussää -sivulta, jonne arkipäivisin päivitetään ennuste revontulien näkymisestä sekä aktiivisuuskuvaajat edelliseltä vuorokaudelta.