Cap-uudistuksen pääkohdat

EU:n yhteisen maatalouspolitiikan capin uudistuksesta saatiin keskiviikkona maatalousministerien neuvoston ja EU-parlamentin hyväksymä tulos. Virallisesti se tosin hyväksytään parlamentissa vasta syksyllä, kun ensin EU:n budjettikehys on lopullisesti hyväksytty. Uudistus jättää joissain kohdin pelivaraa kansalliselle soveltamiselle.

Enintään 13 prosenttia tilatuen enimmäismäärästä + öljykasveille enintään 2 prosenttia. 13 prosentin ylittäminenkin on mahdollista, jos Suomi saa siihen erikseen komission suostumuksen.

Nykyään tuotantoon sidotun tuen enimmäismäärä on 10 prosenttia.

Yllä olevat luvut koskevat Suomea. Useimmissa EU-maissa enimmäismäärä on jatkossa 8+2 prosenttia nykyisen 5 prosentin sijasta.

Tuotantotukea voi maksaa jatkossa saman tuotelistan mukaan kuin nykyisin. Siat ja kanat eivät saa sitä jatkossakaan EU-rahoista.

30 prosenttia tilatuesta maksetaan vain, jos tila täyttää viherryttämisvaatimukset. Vaatimuksia on kolme:

3 kasvia yli 30 hehtaarin tilalla. Pohjois- ja Keski-Suomessa ja muualla 10–30 hehtaarin tilalla riittää 2 kasvia. Pääkasvia saa olla enintään 75 prosenttia. Vaatimukset eivät koske tiloja, joilla on nurmea yli 75 prosenttia.

Ekologinen ala 5 prosenttia vuonna 2015. Myöhemmin arvioidaan, nostetaanko se 7 prosenttiin 2018. Vaatimus ei koske kuntia, joissa metsäalaa on vähintään kolminkertaisesti peltoon nähden.

Pysyvän nurmen säilyttäminen. Vaatimus on aluekohtainen eli ei rajoita yksittäistä tilaa.

Viherryttämisvaatimukset voidaan hyväksyä täytetyksi nykyisellä ympäristöohjelmalla, mutta silloin ympäristötukeen pitää keksiä jotain uutta. Samasta toimesta ei makseta kahteen kertaan.

Turvemaiden raivausta ei kielletty.

Nuorille viljelijöille 25 prosentilla korotettu tuki 25–90 hehtaariin asti. Hehtaarirajaa tiukennetaan sen mukaan, mihin 2 prosentin osuus tuista riittää. Korotusta maksetaan viisi vuotta tilanpidon aloittamisesta. Ikäraja on 40 vuotta. Tämä on pakollinen järjestelmä.

”Pinta-alatuki” eli lisätuki enintään ensimmäisille 30 hehtaarille on jäsenmaille vapaaehtoinen. On kansallinen päätös, otetaanko se käyttöön vai ei.

Samoin vapaaehtoinen on tukea alle 1 250 euroa vuodessa saavien pienten tilojen yksinkertaistettu tukihaku. Maa- ja metsätalousministeriö on vastustanut sitä ainakin pakollisena.

EU haluaa kohti alueellista tasatukea. Siksi useissa EU-maissa tukioikeudet muodostetaan uudelleen 2014. Suomi voi halutessaan säilyttää vanhat tukioikeudet, koska järjestelmä on jo uudistuksen tavoitteen mukainen.

Jos tilan laskennallinen cap-tuki on yli 150 000 euroa vuodessa, yli menevää osaa leikataan 5 prosenttia.

Suomessa leikkuri koskee nykytiedoin runsasta 20 tilaa.

Valvonta-asetukseen tuli pykälä, jonka mukaan viljelijä voi selvitä varoituksella pienistä täydentävien ehtojen rikkeistä.

Tarkastusten määrää voidaan vähentää alueilla, jos rikkeiden määrä alittaa tietyn rajan. Yksityiskohdista päätetään kansallisesti.

Sokerikiintiöt poistuvat 2018. Se toi kahden vuoden jatkoajan aiempiin suunnitelmiin.

Maitokiintiöt poistuvat 2015. Jo aiemmin tehty päätös ei muuttunut cap-uudistuksessa. Komissio velvoitettiin kuitenkin seuraamaan tilannetta ja ryhtymään toimiin, jos markkinahäiriöitä syntyy.

Maaseutuohjelma tulee voimaan 2015. Se koskee muun muassa luonnonhaittakorvausta ja ympäristötukea.

Epäsuotuiset alueet (lfa) ovat vastedes luontorajoitteisia (nca, nature constricted area). Suomessa lfa-tuesta käytetty nimi luonnonhaittakorvaus lienee käypä jatkossakin, mutta lyhenne muuttuu.

Koko Suomi on edelleen oikeutettu luonnonhaittakorvaukseen. Tuen enimmäismäärä nousee vuoristoalueella eli Suomessa pohjoisen C-alueella 450 euroon. Muualla se on 250 euroa hehtaarilta.

Ympäristökorvauksitssa luomu erotetaan omaksi toimenpiteeksi.

Tuottaja- ja toimialaorganisaatioiden hyväksyminen on pääsääntöisesti vapaaehtoista jäsenmaille.

Uudistuksessa määriteltiin aiempaa tarkemmin organisaatioiden pelisäännöt muun muassa kilpailulainsäädäntöön nähden.

HEIKKI VUORELA

Avaa artikkelin PDF