Jumala rakastaa ehdoitta
sana sunnuntaiksi
Johanneksen opetuslapset ja fariseukset paastosivat. Jeesukselta tultiin kysymään: ”Miksi sinun opetuslapsesi eivät paastoa, kun kerran Johanneksen opetuslapset ja fariseusten opetuslapset paastoavat?”
Jeesus vastasi: ”Eivät kai häävieraat voi paastota silloin, kun sulhanen vielä on heidän kanssaan! Niin kauan kuin sulhanen on heidän joukossaan, he eivät voi paastota. Vielä tulee sekin aika, jolloin sulhanen on poissa, ja silloin, sinä päivänä he paastoavat. Ei kukaan ompele kutistamattomasta kankaasta paikkaa vanhaan viittaan. Silloinhan vanha vaate repeää uuden paikan vierestä ja reikä on entistä pahempi. Eikä kukaan laske uutta viiniä vanhoihin leileihin. Silloinhan viini rikkoo ne ja sekä viini että leilit menevät hukkaan. Ei, uusi viini on laskettava uusiin leileihin.”
Mark. 2:18–22
”Varjele tapoja, niin tavat varjelevat sinua”, meille opetettiin lapsina. Piti osata tervehtiä, kohdella vanhempia kunnioittavasti, odottaa vuoroaan ja olla hiljaa, kun aikuiset puhuvat.
Nykyään elämä on vapaampaa. Lapset saavat touhuta omia juttujaan, vanhemmat omiaan. Yhteensovittaminen on muuttunut helpommaksi.
Silti välillä nykyäänkin tulee kiusallisia tilanteita, kun eri lailla ajattelevat ja käyttäytyvät ihmiset pannaan samaan tilaan. Molemmat vaivaantuvat toisistaan.
Jeesuksen opetuslapset törmäsivät aikanaan usein juutalaisten perinnäissääntöihin. Pyhän evankeliumissa heitä syytetään siitä, etteivät he paastoa.
Vanha Testamentti tunsi vain yhden paastopäivän vuodessa, suuren sovintopäivän. Myöhemmin niitä on kyllä tullut lisää.
Juutalaiset arvostelivat Jeesuksen toimintaa. He syyttivät Jeesusta tärkeiden sääntöjen rikkomisesta. Jeesus selitti kyllä, mistä oli kysymys: ”Eivät kai häävieraat voi paastota silloin, kun sulhanen vielä on heidän kanssaan!” Ihmiset eivät kuitenkaan ymmärtäneet, mistä oli kysymys.
Jeesus ei halunnut kumota lakia, mutta hän tulkitsi sitä uudella tavalla. Kuvaavin oli sapattikäsky ja sen noudattaminen. Juutalaisille se oli ehdoton asia, Jeesus sanoi: sapatti on ihmistä varten, ei ihminen sapattia varten.
Juutalaisuudessa ulkonaiset käyttäytymissäännöt olivat osa uskonelämää. Jeesus opetti toisin.
Uskossa on kysymys vapaudesta, ei suorittamisesta. Jumala ei vaadi meiltä mitään. Jumala katsoo meidän sydämeemme ja rakastaa meitä sellaisina kuin olemme. Me emme voi koskaan ansaita hänen hyväksyntäänsä, emme millään teoillamme tai puheillamme.
Jumalan rakkaus syntyy yksipuolisesti. Se on armoa ja lahjaa. Jumala ei rakasta meitä meidän hyvyytemme tähden, vaan sen tähden, että hän on itse hyvä. Hän kuitenkin kutsuu meitä rakastamaan toisiamme, palvelemaan toisiamme ja kulkemaan yhdessä taivaan tietä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
