Hellan kulmilta Parsaa vaiuusia perunoita?
Kävin lyhyellä visiitillä Berliinissä. Jo mennessä sanoin puolisolle, että nyt on parsa-aika. Sitä pitää sitten syödä.
Kyllä niitä riittikin. Jopa ”imbisseillä” – Saksassa käyneet tietävät tämän nakkikioskin vastineen – oli seinällä annos, jossa oli perunasalaatin sijaan parsaa.
Parsa valtaa keväällä koko keskisen Euroopan. Vaikka maiden ruokaperinteet eroaisivatkin, parsa on silti yhteinen sesonkiherkku.
Tiedän, että parsaa on kokeiltu kasvattaa Suomessa ja että sen kasvatus jossain määrin myös onnistuu. En silti erityisesti kaipaa kotimaista parsaa. Se ei ole ilmastossamme tyypillinen ravintokasvi ja hyvä niin.
Parsasta pitävä voi ostaa tänne lennätettyjä parsoja nykyisin myös markettien vihannestiskiltä, joskin yhtä hyviä ne eivät ole kuin Itämeren tuolla puolen.
Sitä paitsi meillä on ihan oma alkukesän suosikki: uudet perunat.
Koetin vertailla parsan ja uusien pottujen ravintoarvoja. Harmikseni totesin sen mahdottomaksi, sillä parsan tiedot ilmoitettiin joko raakana tai säilykkeenä ja perunoiden keitettyinä.
Mutta onko tuolla väliä? Molempia nautitaan samaan tapaan: pääruuan keitettynä lisäkkeenä voin tai paljon voita sisältävän hollandaisekastikkeen kera. Ne menettävät kypsennyksessä ja rasvakuorrutteessa osan ravinteikkuudestaan, mutta toisaalta tuohon paketointiin nojaa myös kummankin vetovoima. Niin herkullisia ne kumpikin ovat, että moni syö lisäkkeen sinällään – ilman pääruokaa.
Kevään kisahuuman keskellä voi hyvin syin julistaa tasapelin. Kumpaa vain, kunhan on tuoretta lähiruokaa. Siksi odotan nyt kieli pitkällä uusia pottuja!
Kaijaleena Runsten on
Maaseudun
Tulevaisuuden
toimittaja.
kaijaleena.
runsten@mt1.fi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
