Vedätyspelin kriitikko
LUKENUT MIES
Viime vaaleissa eduskunnan jättänyt vihreiden kansanedustaja Erkki Pulliainen pitää 1980- ja 1990-lukuja demokratiamme historian pimeinä aikoina. Valtava määrä isoja asioita junailtiin vaietuiksi julkiselta keskustelulta, kun ne runnattiin läpi kansainvälisissä neuvotteluissa ja eduskunnassa, jossa oli paikalla kourallinen edustajia.
Italian valtionhoitaja Mario Monti siis kaipaa vain vanhoja hyviä aikoja, kun eduskunnalta halutaan Suomessakin pois valtakirja EU:n asioihin. Onko välimerellinen näennäisdemokratia meilläkään niin outo ilmiö kuin väitetään?
Pulliainen oli 1987–2011 valpas ja tunnollinen täysistuntokeskustelija. Ajatuksensa hän julkisti sitten yleisölle kirjoina. Hyvää tapaa hän jatkaa myös edustajauransa jälkeen.
Useissa kirjoissaan Pulliainen toistaa perustotuutta. Kaikissa kulttuureissa keskeistä on ollut kolme asiaa: riittävä ravinto, puhdas makea vesi ja suoja eli turva. Kun niukkenevat luonnonvarat eivät riitä runsaan elämän ylläpitoon, kilpailu kiristyy, aiemmin tuomitut raaistuneet tavat otetaan käyttöön, koijarit nousevat kunniallisiksi ja kulttuuri hävittää itse itsensä.
Tämä periajatus on syytä pitää koko ajan mielessä Pulliaisen kirjaa lukiessa. Savolainen professori rönsyää helposti esimerkkien viidakossa. Aineistoahan tulvii koko ajan.
Eduskunnassa Pulliaisen lempiaiheita oli harmaa talous. Yhdessä tarkastusvaliokunnan puheenjohtajan Matti Ahteen (sd.) kanssa hän junaili verotusneuvos Markku Hirvosen tekemään tutkimuksen veronkierron laajuudesta Suomessa. Nykyhallitus alkoikin pikkuisen kitkeä harmaata taloutta, mutta konnat ovat vielä monta kierrosta edellä.
Maailmalla vuoden 2008 rysäys kirvoitti johtajat lupaamaan kaikenlaista. Lupauksista huolimatta veroparatiisit kukoistavat entistä ehommin ja pankkiherrat saavat holtittomia bonuksia.
Suomessa korruption laillistamisen tavoitehuippua edustaa valtiovarainministeriön pöytälaatikossa odottava suunnitelma kotimaisten pörssiomistusten salaamisesta.
Kasino- ja vedätyspelin lopputuloksen määrittävät loppupeleissä luonnonvarat, sanoo Pulliainen. Hänen haikailemansa maailmanvaluutta ei silti taida olla aivan huomispäivää.
PEKKA ALAROTU
Erkki Pulliainen: Ahneiden kartellit. 160 sivua. Ochre Cronicles.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
