”Huonoina aikoina on pitänyt pistää itseänsä likoon enemmän" – On muitakin syitä, miksi Kaustisen seudun turkisyritykset kestävät talouden iskuja

Kaustislainen Tapani Hettula on ollut turkistilallinen yhdeksän vuotta. ”Sesonkiaikojen ulkopuolella hoidan tilan yksinäni.” Kuva: Johannes Tervo

Kaustisen Seudun Turkistarhaajat ry kokoaa yhteen Halsuan, Kaustisen ja Vetelin turkisyrittäjät. Mukana on kuutisenkymmentä tilaa.

”Määrä on pysynyt melko vakiona, vaikka viime vuodet ovat olleet alalla vaikeita", sanoo yhdistyksen puheenjohtaja Tapani Hettula.

"Eläköityminen on ollut suurin syy lopettamiseen. Mitään konkurssiaaltoa ei meidän alueellamme ole ollut."

Taloudelliset iskut on kestetty ainakin osin siksi, että muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta Perhonjokilaakson turkistilat ovat periaatteessa yhden hengen yrityksiä, Hettula kertoo. Toiminta on melko pienimuotoista, sesonkien ulkopuolella palkkakustannuksia ei juuri ole.

Lisäksi yrittäjät ovat valmiita tarttumaan muihinkin töihin.

”Viime aikoina tarhauksen kannattavuus on ollut huono. Olen hankkinut lisätienestiä esimerkiksi maanrakennushommissa.”

Tällä tarhalla kasvatetaan vain sinikettuja. Kuva: Johannes Tervo

Sama resepti on Jouni Koskisella.

”Huonoina aikoina on pitänyt pistää itseänsä likoon enemmän. Olen ollut työssä oman tilan ulkopuolella. Tarhaus on silti jatkunut.”

Kaustislainen Koskinen on kokenut turkiselinkeinon monet nousu- ja laskusuhdanteet, sillä hän aloitti tarhaajana jo 1978.

”Siinä on muutama ylä- ja alamäki ehtinyt olla."

Syvimmässäkään suhdannekuopassa Koskinen ei ole lyönyt hanskoja tiskiin. Eikä meinaa lyödä nytkään, vaikka turkisalan perättäisiä laihoja vuosia on takana jo seitsemän ja kahdeksas saattaa olla alkamassa.

”Me tarhaajat olemme sitkeää väkeä", Koskinen sanoo.

Alalla aikoo pysyä myös ullavalainen Sanna Rajala. Hän tuntee turkiselinkeinon vuodesta 1990.

"Lopettaminen ei ole suunnitelmissa, uskoa alaan pitää olla. Yrityksemme on tällä hetkellä Ullavassa ainoa toimiva turkistila, jonka omistaa paikkakuntalainen."

Epävarmuuttakin pitää sietää, sillä turkisalalla ennustettavuus on vaikeaa.

"Tammikuussa ei voi tietää, mitkä ovat tulot vuoden lopussa."

Saga Fursin järjestämät huutokaupat ratkaisevat yrittäjän tulot, Rajala sanoo. Huutokaupoissa selviävät niin myyntimäärät kuin sekin, mistä ostajat ovat halukkaita maksamaan ja mistä ei.

Osa turkisnahoista on yrityksen omassa varastossa. ”Nämä on nahkottu viime vuoden lopulla”, Tapani Hettula kertoo. Kuva: Johannes Tervo

Moni odotteli pikkuisen parempaa jaksoa alkavaksi tänä vuonna, kun rupesi näyttämään, että turkiselinkeinoakin lujasti kurittanut koronapandemia pystytään päihittämään.

Toisin kävi. Venäjän aloittama sota Ukrainassa horjuttaa vakavasti sekä Euroopan turvallisuutta että maailmantaloutta.

”Epävarmoissa tunnelmissa ollaan. Talouselämässä tämä pätee alalle kuin alalle – myös meidän elinkeinoomme”, sanoo Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liiton Fifurin kenttäpäällikkö Hannu Kärjä.

Tämä varjotalo on aitaamattomalla tarha-alueella, joten rakennuksen päädyissä ja häkkien alla on laudoitus. Se estää kettujen karkaamisen luontoon, jos eläimet pääsevät pois häkistään. Kuva: Johannes Tervo

On vain jatkettava, Tapani Hettula sanoo.

"Alasajoja tai tuotantomäärien nostoja ei tehdä kevein perustein. Ne ovat vuosien hankkeita.”

Hän korostaa tarhaajaporukan hyvää yhteishenkeä.

”Se on iso voimavara. Yrittäjinä kilpailemme keskenämme, mutta se ei estä kavereiden auttamista. Kun somessa kysäiset neuvoa johonkin hommaan, niin hyviä vinkkejä tulee nopeasti.”

Lue lisää:

"Sitten tuli herra Putin, joka sekoitti pakan kokonaan" – Turkisalaa uhkaa jo kahdeksas huono vuosi ellei myynti piristy