Valitaan juhlapuhuja MTK:n satavuotisjuhliin

Kolumni: Heikki Vuorela

Maaseudun kannalta ei ole niin suurta väliä, kuka valitaan presidentiksi. Ulkopolitiikan johtajaa koko maalle tässä valitaan.

Lämmittää se silti, jos arvojohtaja puhuu kauniisti maaseudusta. Varsinkin, kun kansa valitsee nyt puhujan MTK:n satavuotisjuhliin 2017.

MTK pitää ensin liittokokouksen ja julistautuu koko maaseudun etujärjestöksi. Sen jälkeen tuhannet jäsenet kokoontuvat varsinaiseen juhlaan, jossa presidentti maalaa MTK:sta ja sen jäsenistä kauniimman kuvan kuin itse aiemmin ikinä. Se on paljon, kun huomioon otetaan vaalikampanjan sanat.

Maaseudun kannalta on väliä, minkä joukon äänillä juhlapuhuja on valittu.

Mitä vieraampien joukkojen, sen parempi.

Silloin sanoma voi tavoittaa paitsi juhlakansan, myös nuo vieraat joukot. Maaseutu saa kädenojennuksen presidentiltä, ja se on merkki presidentin kannattajille.

Kenen kädenojennuksen maaseutu tarvitsee?

Kipeimmin yhteisymmärrystä tarvitaan maaseudun ja ympäristönsuojelijoiden välillä. Olisi mahtava kuulla, kuinka ikivihreä Pekka Haavisto puhuu MTK:n juhlassa maaseudun mahdollisuuksista luonnonvarojen kestävässä käytössä.

Olisi se kädenojennus!

Tosin kädenojennus on tuloksellinen vain, jos toinenkin osapuoli ojentaa kätensä, tässä tapauksessa siis maaseutu. Se kannattaa muistaa sen päivän varalle, kun kädenojennusta tarjotaan. Sitä odotellessa voi itsekin tarjota kättään, josko toinen siihen tarttuisi.

Huono ratkaisu ei ole sekään, että Sauli Niinistö muistelee MTK:n juhlassa nuoruusvuosiensa hikoiluja setänsä tilalla. Yhä suurempi osa hänen kannattajistaan on vieraantunut maaseudusta, vaikka kokoomuksella onkin ollut juurensa myös maaseudulla.

Niinistö puhuu satavuotisjuhlassa ainakin maatilojen ja erityisesti työmenetelmien kehittämisen tarpeesta, siitä, millaista olisi toivonut työn olevan.

Niinistön puheen arvo nousee, jos kokoomus on 2017 yhä suurin ja pääministeripuolue. Silloin viesti kantaa vallan ytimeen. Eihän puolue ihan kuuro voi olla joukoistaan nousseen arvojohtajan puheelle?

Muita vaihtoehtoja kuin kaksi hyvää ei enää olekaan. Muita ei enää kannata haikailla.

Paavo Väyrynen presidenttinä tuskin olisi voinut suoraan muistuttaa keskustan maalaisliittolaisista perinteistä. Niiden mukaan hän silti olisi voinut puhua, kuten teki vaalikampanjassakin. Se tiivistäisi maaseudun rivejä, mutta eipä viesti kaupunkeihin kantaisi.

Timo Soini olisi puolustanut perusmaaseutua, vaikka jytky ei tuonutkaan sen mie-

hiä ja naisia eduskuntaan. Miten käy 2015?

Maaseudun ja työväenliikkeen kättely oli ennen MTK:n ykköstoive. EU tasoitti syvintä kuilua. Paavo Lipponen puolusti maataloutta leijonan lailla EU:ssa, vaikka rökittikin kotimaassa. Työ tehty on, eikä suurta sovintoa juhlita 2017. Sitä paitsi demaritaustaisia juhlapuheita on MTK-juhlissa jo kuultu Mauno Koivistosta ja 65-vuotisjuhlasta Tarja Haloseen ja 90-vuotisjuhlaan.

Ihmisten puheita vaaleista ja ehdokkaista kuunnellessa on saanut monet kerrat kiusaantuneena jännittää. Miten se ja tämä onnistuu todistamaan yhtaikaa oman avaramielisyytensä ja yhden ehdokkaan sopimattomuuden?

Siis koska sehän... no... enhän minä mutta... kyllähän te tiedätte.

Vaan nimenomaan tietoahan ei monellakaan ole siitä ja sen syistä. Homoudesta.

Se, mihin puuhun luonto tikanpoikaa vetää, ratkeaa jo kohdussa.

Ratkaisevaa on, kuinka paljon miessukuhormonia sikiön aivot saavat. Poikasikiöllä on suuri valmius ottaa hormonia vastaan, tyttösikiöllä ei.

Jos poikasikiö saa mieshormonia liian vähän, syntyy taipumusta homouteen. Vastaavasti lesbotaipumusta ja poikamaista käytöstä syntyy, jos tyttösikiön aivot saavat mieshormonia liikaa. Taipumus ja sen vahvuus vaihtelee saadun annoksen mukaan.

Kaikki lähtee siis paljon ennen kuin ihmisellä itsellään on mitään mahdollisuutta vaikuttaa asiaan, eikä hänen vanhemmillaankaan. Homous ei ole sairaus eikä kierous, vaan kyse on luonnon satunnaisesta vaihtelusta. Sitä esiintyy myös eläimillä.

Avaa artikkelin PDF