Verotulojen tasausta tarvitaan
Helsingin ja Espoon kunnallisjohdon suusta sai jo 1990-luvulla kuulla, että heille kuuluvilla verovaroilla rahoitetaan muiden maakuntien palveluita. Tätä vääryyttä ja kehityksen estettä on ryhdytty määrätietoisesti korjaamaan. Nykyisen hallituksen ministerien suulla lausutaan, ettei missään kunnassa palveluita voida rakentaa vain valtion avustusten varaan. Kaikkien kuntien pitää elää samoilla pelisäännöillä.
Niin sanotut kehyskunnat ovat riesa muusta syystä. Tärkein tavoite on poistaa eriarvoisuuden paljastavat tilastoyksiköt kartalta ja saada tilastotieteen hokkuspokkus-tempulla maa näyttämään tasa-arvoiselta. Pois silmistä – pois mielestä.
Samat vallankahvassa olevat tahot, jotka hyväksyvät tulontasaukset EU:n sisällä, elinkeinoelämän säätelyn verotuksen keinoin, maatalouden, yritysten, kulttuurin ja urheilun tukemisen, puoluetuen, perhekustannusten tasaukset ja niin edelleen, eivät siedä verotulojen tasausta oman maan kuntien kesken.
Hallitus haluaa maahan vain vauraita, samannäköisiä kuntia. Köyhiä kuntia ja alueita ei suvaita.
EU-parlamenttiin ja eduskuntaan pyrkijätkin tarvitsevat muiden taloudellista tukea. Johdonmukaisesti ajatellen pää- ja sivukonttoreiden, suuryrityksien ja kuntayhtymien laitosten puutetta ei pidä lukea kuntien syyksi. Kantokyky tulee edelleenkin tasata niinkuin muuallakin EU:n alueella tehdään.
Meillä on suoritettu parin vuosikymmenen aikana kuntaliitoksia. Porkkanarahat on jo syöty ja kokemusperäistä tietoa on saatavissa siitä, miten palvelut, niiden saatavuus ja tasa-arvo ovat parantuneet ja kustannussäästöjä saatu. Eli tietoa juuri niistä keskeisistä asioista, joita hallitus tavoittelee massiivisella kuntarakenneuudistuksella.
Suomen kansa on viisasta, ymmärtäväistä, vastuuntuntoista, lainkuuliasta ja totuutta kunnioittavaa kansaa. On kohtuullista, että hallitus julkaisee tilastot, jotka todistavat kuntaliitosten saavutukset. Poliittiset vakuuttelut eivät riitä.
Kansan vastustus perustuu pelottaviin seurauksiin palveluiden keskittämisestä. Kunta- ja palvelurakenteen luominen pitkään, vesistöjen rikkomaan maahan ei ole jakolaskua, eikä tänne sovi muualta Euroopasta tuodut hallintosapluunat. Tässä pitäisi kuulla maan korkeimpien asiantuntijatahojen lausuntoja, kuntien ja kansalaisten kuulemisista puhumattakaan.
Maaseudun kunnissa palveluiden yksikkökustannukset ovat olleet edullisemmat kuin niin sanotuissa vauraissa kunnissa. Miksi? Sen voisi selvittää suunnittelun pohjaksi ja tulevan historian tuomion varalta.
Toimivan hallinnon tulee olla kokonaisuus, aivan kuin verenkiertojärjestelmä, jossa kaikilla osilla on oma kokonaisuutta palveleva tehtävä. Yhtä tärkeää on sydämen sekä valta- ja hiussuonten toimintakunnon hoitaminen.
Luottamushenkilöhallinto on ollut suomalaisen yhteiskunnan suuri voimavara. Jos kuntarakenneuudistus viedään päätökseen, luottamushenkilöiden määrä on supistunut ja supistuu 420 000:sta 12 000:een. Rahan puutetta voi korvata järjenkäytöllä.
Kysymys hevosvetoiselta hallintokaudelta: Jos palveluiden kuorma on ylivoimainen vetäjälleen, valtiolle, kunnille ja kansalle, miten ongelmasta selvitään, jos kuormaa ei kevennetä? Sitenkö, että sama kuorma siirretään suurempiin rattaisiin?
Pekka Lindholm
kunnanjohtaja, eläkkeellä
Perho
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
