Hurmosta ja mykistäviä hetkiä
Revontulikyttääjät-ryhmän perustajat Karri Pasanen (vas.), Teemu Saramäki ja Kari Kuninkaanniemi Höytiäisen etelärannalla taivaallisen näytelmän katsomossa. Harrastajat muistuttavat, että lumettomina syysöinä revontulet voivat olla jopa pakkaskelin näytöksiä mykistävämpiä. Kari Kuninkaanniemi Kuva: Viestilehtien arkistoJOENSUU (MT)
”En usko, että kyllästyn revontuliin. Minulla on niistä tuhansia valokuvia ja lisää tulee koko ajan. Revontulet ovat tarjonneet uuden ulottuvuuden ulkona liikkumiseen”, 27-vuotias metsäntutkija Teemu Saramäki kertoo.
Hän muutti aikoinaan Taipalsaarelta Joensuuhun opiskelemaan metsätieteitä ja tutustui revontulien kuvaamiseen opintojensa loppuvaiheessa.
Yliopiston valokuvauskerhossa hän tapasi Kari Kuninkaanniemen, joka opiskeli tietotekniikkaa ammattikorkeakoulussa ja oli myös kiinnostunut taivaan valoilmiöistä.
Miehet alkoivat jakaa kokemuksiaan ja keksivät, että miksipä asiaa ei voisi käsitellä laajemmaltikin. Syntyi Revontulikyttääjät-niminen Facebook-sivu. Sen suosio kertoo, että revontulista halutaan paikallista tietoa myös Pohjois-Karjalassa.
Moni luulee yhä, että revontulia näkyy vain Lapissa.
”Mediaa kiinnostavaksi aiheeksi revontulet ovat tulleet, kun digikuvaus on yleistynyt. Aiemmin harva huomasi yöaikaan pohjoisen taivaan liikettä. Siitä ei ainakaan ihmeemmin keskusteltu”, Saramäki pohtii.
Joensuulainen valokuvaaja Jarno Artika, 38, iloitsee sosiaalisesta yhteisöstä, joka revontulien bongareista on muodostunut.
Hän oli käynnistämässä monikulttuurista valokuvauskerhoa kolmisen vuotta sitten. Siellä kansainvälinen porukka alkoi seurata ja valokuvata ahkerasti eksoottisia revontulia.
Edelleen tietoa hyvistä kuvauspaikoista ja hetkistä jaetaan auliisti ja retkille lähdetään yhdessä.
”Joskus joku paikka on kuin pyhä lehmä. Siitä en kerro niin mielelläni kuin vaikkapa kuvauksen teknisistä yksityiskohdista”, Saramäki tosin tunnustaa.
Artika taas alkaa heti listailla Pohjois-Karjalasta keksimiään hyviä kuvausmaisemia Höytiäisen rannoilta sekä Kolin vaaroilta.
”Minulle revontulista on tullut mielenkiintoinen tausta monille kuvattaville aiheille. Seuraavaksi pitäisi päästä kuvaamaan tanssijaa hyvässä loisteessa”, Artika suunnittelee.
Saramäki ei edes kuljeta salamaa mukanaan, kaksi digijärjestelmäkameraa riittää hänelle. Toisen hän ajastaa kuvaamaan tietyin väliajoin jalustalta. Siten saa revontulien liikkeen parhaiten esiin.
Toisella kameralla hän kuvaa yön ajan eri paikoista ja kuvakulmista.
”Tunnit kuluvat maastossa äkkiä, ja paikkoja etsitään satojen kilometrien päästä.”
Artikalle revontuliöissä pääasioita ovat visuaalinen loisto ja hiljaisuus. Vaikka ollaan ryhmänä liikkeellä, maisemaa seurataan yleensä hiljaisuuden vallitessa.
”Minulle tämä harrastus tarjoaa jännitystä ja onnistumisen elämyksiä, hyvänolon tunnetta. Revontulinäytökset ovat välillä mykistäviä”, Kari Kuninkaanniemi sanoo.
”Ensimmäiset revontulet näin polkupyöräillessäni lapsena Iissä. Silloin ihmettelin, miten pilvet liikkuvat noin nopeasti. Sitten tuli vuosien tauko ja nyt olen löytänyt ilmiön uudelleen.”
LIISA YLI-KETOLA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
