Tehokkaasti ruokaa tuottavat jäävät ympäristökorvauksesta
Varsinkin tehokkaille sika- ja siipikarjatiloille ympäristökorvauksen ehdot ovat kohtuuttomat.
Valtaosa niistä joutuu jäämään korvauksen ulkopuolelle, totesi Anna Setälä MTK:n valtuuskunnan kokouksen yleiskeskustelussa.
”Kun koko ala tarvitaan rehun tuottamiseen, ei suojavyöhykkeiksi tai kerääjäkasvien viljelyyn.”
Ongelmia tuottaa myös lannanlevitysala, jonka ympäristökorvaus ja nitraattiasetus yhdessä kolminkertaistavat.
”Tämä ei ole ensi sijassa taloudellinen ongelma. On surullista, että ruuantuotantoon sitoutuneet tilat ajetaan pois järjestelmästä.”
”Tehokas tila tarvitsee pellot rehuntuotantoon eikä ’downshiftaamiseen’”, totesi Jari Ahlholm.
Jari Ruski oli huolissaan siitä, miten hallinto vastaa suojavyöhykkeiden suosioon tulevina vuosina. Nyt niistä maksetaan 450–500 euron korvaus hehtaarilta. ”Jos suosio on kova, puolitetaanko korvaus?”
Ongelmia on myös eläinten hyvinvointikorvauksessa. Sen laajentuminen siipikarjalle on hyvä asia, mutta ehdot ovat epätasa-arvoisia, harmitteli Jouni Tuomola.
Tuija Korhonen oli huolissaan siitä, miten nuoria kannustetaan kehittämään tuotantoa tilanteessa, jossa neuvotellaan jo seuraavasta tukikaudesta.
Jukka Ojantakanen oli pettynyt siihen, ettei kaikkia peltoja tänäkään vuonna saada korvauskelpoiseksi.
”Kavereitani olen kannustanut investoimaan, ja itsellänikin on 70 hehtaaria tukikelvotonta peltoa. Aktiivitilat ovat ongelmissa, kun peltojen hinnat ovat pilvissä ja pitkien etäisyyksien takia kustannukset nousevat.”
Jarmo Nykänen on huolissaan tilojen kannattavuudesta Itä- ja Pohjois-Suomessa. ”Maidon ja lihan hinta on pudonnut eikä puu liiku.”
Lääkkeeksi hän vaati lainoihin lyhennysvapaita ja valtiolta verotuksellisia keinoja sekä ”vakauttamisrahaa”, jolla päästään yli pahimmasta.
Jari Ahlholm ehdotti pohjoisen tuen litratuen nostamista maksimiin. ”Kannattavuuskriisi on todella vakava. Kaikki keinot on otettava käyttöön”.
Maitotiloja kurittavat myös hygieniatarkastusten maksut. ”Pienistä puroista tulee iso summa”, totesi Pekka Hallikainen.
Tapani Heikkilä muistutti viljatilojen vaikeuksista. Hänen mielestään markkinaedunvalvonta on epäonnistunut pahasti.
”Uhkana on, että tilat alkavat säästää tuotantopanoksista. Se johtaa hyvälaatuisen viljan vähenemiseen.”
MTK:n edunvalvonnan tulokset eivät tyydytä myöskään Jari Leskistä. Kotieläintilojen näkökulmasta pettymyksiä ovat olleet nitraattiasetus, ympäristökorvauksen ravinnetaulukot sekä eläinsuojelulain uudistus, jotka nostavat tuotannon kustannuksia.
Seuraava haaste on ilmastosopimus. Siinä tarkkuutta, vaati Juhani Lampela.
Jukka Kauppinen kritisoi järjestöä kommenteista, joiden mukaan tehtyjen päätösten kanssa ”voidaan elää”.
”Ei voida! Syksyllä nähdään, että äärirajoilla ollaan”, Kauppinen arvioi.
Oman kritiikkinsä sai myös valtuuskunnan kokous, jossa yleiskeskustelu on aina viimeisenä.
”Herrojen ja rouvien puheita kuunnellaan ensin näännyksiin asti, vaikka olemme tulleet tänne kertomaan kentän tuntoja”, muistutti Jari Laukkonen.
Maataloutta koskevia päätöksiä tekevien virkamiesten nimien ja naamakuvien pitäisi olla julkisia, vaati Markku Paananen. Silloin viljelijät tietäisivät, kenen syytä byrokratia on.
”Suomalainen viljelijä on lainkuuliainen, mutta byrokratia on semmoinen viidakko, että tahtomattaankin tekee virheitä. Viljelijä saa aina rikollisen leiman otsaansa”, Paananen sanoi.
Juhani Reku
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
