Buddhalaisuus on yleistynyt Suomessa – tutkijan arvion mukaan osasyynä on kiireinen nykyaika

Suomen Buddhalaisen Unionin puheenjohtaja Irma Rinteen mukaan buddhalaisuuteen liittyy useita eri muotoja, kuten esimerkiksi hiljainen meditaatio. LEHTIKUVA / MARKKU ULANDER.  

Buddhalaisuuden suosio on noussut Suomessa merkittävästi 2000-luvulla. Taustalla vaikuttaa ennen kaikkea maahanmuutto, kertoo buddhalaisuuden tutkija Mitra Härkönen Helsingin yliopistosta.

”Thaimaalaiset naiset, jotka ovat naineet suomalaisen miehen, ovat merkittävä – ehkä jopa merkittävin – buddhalaisuuden harjoittajien ryhmä Suomessa. He ovat hyvin aktiivisia, ja heitä on melko paljon. Myös Vietnamista tulleet maahanmuuttajat ovat näkyvä buddhalaisryhmä Suomessa.”

Buddhalaisuuden yleistymisen taustalla on kuitenkin myös muita syitä. Härkönen uskoo, että kiireisessä nykyajassa on jotakin sellaista, joka voi saada kaipaamaan tai arvostamaan buddhalaisia arvoja, kuten hiljentymistä ja rauhoittumista.

”Monen elämässä on tietynlainen oravanpyörätunnelma: elämä toistaa itseään, ei ehditä pysähtyä ja inhimillisiä kohtaamisia on yhä vähemmän. Jos mietitään yleistä mielikuvaa buddhalaisuudesta, monestihan se on edelleen sellainen, että meditoidaan hiljaisuudessa. Tässä ajassa tämä ajatus voi tuntua kiehtovalta”, Härkönen pohtii.

Härkönen arvioi, että myös huoli ilmastosta on voinut lisätä buddhalaisuuden suosiota: moni pyrkii vähentämään kulutustaan ja etsimään elämän tarkoitusta muusta kuin jatkuvasta kuluttamisesta ja tuottavuudesta. Härkösen mukaan buddhalaisuus edustaa monille yksinkertaista elämää, jossa keskitytään olennaiseen.

Vaikka buddhalaisuus on yleistynyt, se on edelleen marginaalista Suomessa. Härkösen mukaan Suomessa on arviolta vajaat 30 000 buddhalaista.

Esimerkiksi muslimeja on eri arvioiden mukaan moninkertainen määrä.

”On kuitenkin hyvin vaikea sanoa, kuinka paljon meillä on kaiken kaikkiaan buddhalaiseksi identifioituvia tai sitä harjoittavia, sillä buddhalaisuuteen tavallaan kuuluu ajatus tällaisten leimojen välttelystä. Suuri osa Suomen buddhalaisista ei välttämättä kuulu mihinkään buddhalaiseen yhdistykseen tai yhteisöön. Toisaalta buddhalaisia yhteisöjähän meillä on entistä enemmän, jopa useita kymmeniä.”

Buddhalaiset vaikutukset näkyvät Härkösen mukaan kuitenkin vahvasti suomalaisessa yhteiskunnassa ja kulttuurissa. Esimerkiksi meditaatiolla ja mindfulnessilla on buddhalaiset juuret, ja itseapukirjallisuudessakin nostetaan monesti esille buddhalaisia arvoja.

”Moni varmasti harrastaa meditaatiota tai mindfulnessia ilman, että niihin liittyy mitään henkisyyttä, mutta osalle ne ovat varmasti henkisiä harjoituksia, joiden kautta voi kiinnostua myös buddhalaisuudesta”, Härkönen arvioi.

Suomen ensimmäinen buddhalainen yhdistys perustettiin vuonna 1947, mikä oli Härkösen mukaan muihin Pohjoismaihin verrattuna melko varhain.

”Sitten tulivat vähän hiljaisemmat ajat, kunnes 1960–1970-luvuilla osa nuorisosta innostui buddhalaisuudesta, matkusti Intiaan tai Euroopan buddhalaisiin keskuksiin, tutustui buddhalaisiin opettajiin ja alkoi harjoittaa uskontoa. Tämä oli kuitenkin vielä pienimuotoista verrattuna nykytilanteeseen.”

Näitä nuoria – nyt jo eläkeläisiä – löytyy Suomen buddhalaisista vieläkin.

Härkösen mukaan tällä hetkellä buddhalaisuus vetää puoleensa varsinkin nuoria aikuisia – erityisesti korkeakoulutettuja kaupunkilaisia, joilla on hyvä kielitaito, sillä monien tunnettujen buddhalaisten opettajien opetuskieli on englanti.

Buddhalaisuutta harjoitetaan Suomessa hyvin eri tavoin. Esimerkiksi maahanmuuttajataustaisille buddhalaisille temppeli on monesti tärkeä uskonnon harjoittamisen keskus, kertoo Härkönen.

”Luostareissa ovat munkit, jotka ohjaavat harjoituksia ja rituaaleja, sekä juhlia ja seremonioita, joihin osallistuminen on monille tärkeää. Myös temppeleille lahjoittaminen on merkittävä tapa harjoittaa uskontoa: ostetaan tai tehdään ruokaa munkeille ja nunnille, jotka elävät temppeleissä lahjoitusten varassa.”

Härkösen mukaan suomalaisista buddhalaisista nuoret miehet ovat monesti kokonaisvaltaisimmin omistautuneita: he saattavat esimerkiksi asua temppelin läheisyydessä tai kokeilla itse munkkiutta.

Buddhalaisuutta voidaan harjoittaa esimerkiksi meditoimalla, kuuntelemalla opetuspuheita tai pohtimalla buddhalaista filosofiaa, kertoo Suomen Buddhalaisen Unionin puheenjohtaja Irma Rinne.

Rinteen mukaan buddhalaisuuteen liittyy useita eri muotoja: esimerkiksi zen-buddhalaisille tärkeintä on nimenomaan hiljainen meditaatio.

Vaikka buddhalaiset harjoittavat uskontoaan hyvin eri tavoin, jokaisella on yhteinen tavoite: valaistuminen.

”Valaistumisella tarkoitetaan oivaltamista: mitä todellisuus on, ja miten maailma ja oma mieli toimivat. Harjoituksilla tähdätään siihen, että pystytään luopumaan omista huonoista tavoista ja pysymään harmonisina tilanteessa kuin tilanteessa”, Rinne kuvailee.

Rinteen mukaan buddhalaisuuteen liittyy ajatus jälleensyntymästä. Valaistumista ei siis tarvitse saavuttaa yhden elämän aikana, vaan se voi tapahtua monen elämän kuluessa. Valaistumista ei saavuteta suorittamalla, vaan tärkeintä on löytää tasapaino ja ilo.