Johtajan normipäivä
Tavallinen aamu. Hoin puoli tuntia kokovartalopeilin edessä: ”Mä oon ykkönen!” Ja niinhän mä oon.
Hesarin mukaan Tero on näköjään tienannu vitsi viisi miltsii pelkkillä kannustimilla, vaik sen jutut on menny jo pari vuotta ihan ahteriin. Pitäisköhän munkin erottaa parituhatta köyhää työläistä syömästä mun rahoja. Kai asiakkaat voi ittekin tehä niitten duunit netissä ihan ilmaseks.
Ja sit sen tiedotuspäällikön vois pistää mäkeen samalla – se ei kattonu mua eilen oikein kunnioittavasti. Tarkemmin aatellen sen otsan ja lattian väliin on jääny viime aikoina pari senttiä rakoo, kun se ryömii mun byroon. Mitään selkävaivoja sillä oo. Se ei oo kyllä oikeesti nöyrä. Joo, mä otan siltä avaimet heti kun se on tuonu mun aamudomperignonit.
Sit mä voisin myydä mun yhen tönön ja tuhat eekkeriä landee sen ympäriltä Peralle sillai, ett mä kumminkin jään edelleen isännäksi kartanoon. Sehän kehu eilen saunaillassa omistavansa muutaman miljardin taviksien eläkerahoja. Et eihän se oo sille mikään juttu.
Voisin mä kai vähän skarpata osuuksiani näistä valtion osaomistamista puulaakeistanikin. Niissähän veronmaksajat kumminkin takaa mun bisnekset: Virkamiehet kyylää meitsiä vain kokouspalkkioiden takia tai sit ne yrittää vain päästä meille parempaan duuniin.
Ja ministerit ne vasta onkin pelkkiä vinkuhiiriä. Ne mitään valuuttajutskia ymmärrä jollain open opeilla. Eikä ne koskaan oikeesti uskalla muuta kuin uhkailla, vaikka me revitään ihan himmeitä optioita sun muuta extrahynää.
Onneks ne yrittää pimittää omat hölmöilynsä ja siinä sivussa munkin parhaat diilit. Vähän ne vois yrittää opetella edes yleistä hallintolakii, ett ne ymmärtäis ettei surkeet toimittajatkaan ihan mitä vaan niele.
Mut onneks ne on oppinu vaalityössä pojojen menettämisen pelossa taitaviks kumarteleen joka suuntaan. Tai ehkä nekin haluaa vain meille parempaan duuniin.
Jarkon kanssa vois sopia, että se tulee istuun mun hallitukseen, jos mä pääsen sille varapjksi. Sit me voitais yhessä sopia uusista kannustimista meille. Se on sillai helpompaa kun voi sanoo, että meidän oli pakko korottaa palkkiota, kun noi toisetkin teki niin. Jos siis joku ääliötoimittaja tai joku muu imbesilliaktivisti huomais meidän afäärit.
Toimittajasta muistinkin, ett mä soitankin vielä Tepolle – sille mun luottosopulille. Haukun mediassa ekaks kaikki muut suomalaiset löyhämoraalisiksi työlintsareiks. Se varmaan virittäis tunnelmaa, ett pitää leikata kaikkia tukia, palkkoja, veroja ja ihan kaikkee, ett pärjättäis vietnamilaisille... Vai kiinalaisilleks se nyt oli.
Sitä mä en sano, ett hallituksen, pressan ja ay-liikkeenkin hommat vois ulkoistaa Intiaan. Joku vois funtsii siitä, ett idän ihmeet hoitais nää munkin hommat miljoonasosan liksalla.
Lopuks vois heittää taas kerrran, että Merkelillä ja Sarkosilla on lähteny krsiisinhallinta lapasesta. Vapiskaa. Oishan se hubaa, jos onnistuis keikuttaa EU-botskia sen verran, ett sais hivutetuksi oman futarinsa puoli-ilmaseks jonkun hoippuvan eurooppalaisen pankin oven väliin. Must tulis sillai Euroopankin kingi.
Kysyisköhän samalla, ett tulisko Teppo mulle tiedotuspäälliköks? Vai onkohan toi päällikkö sille pikkasen liikaa, ehkä joku tiedotusvastaava riittäis. Vois samalla säästää parikymmentä donaa kuukausipalkassakin.
Jyrki pitää muistaa pyytää korttirinkiin. Se vois vähän potkia hallitukseensa vauhtia, ett ne sais vaikka tiskin alta valmiiks sen lain osakekauppojen salassapidosta. Nää mun sopparit ei tosiaankaan oo tarkoitettu mihinkään päivänvaloon. Ei ees kuutamon.
Jossei se suostu, niin veisaan taas sen virren, ett mä en investoi enää Suomeen ja lähen itteki kälppimään jonneki lämpöön. Ei se hiffaa, että niinhän mä eniwei teen. Kunhan saan seuraavan miljardin kokoon.
Pitää lopettaa. Kuski ja Bentley oottaa. Mennään Ossin kanssa mun jetillä jonnekin Bantustaniaan ampumaan pari. Mitäs ne nyt olikaan. Jotain kuonoja. Tai suippohuulisarvea.
Pakko päästä, ne on kuulemma lajinsa vikat elukat.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
