LUKENUT MIES Hyväuskoisenhölmön perikuva
Hyväuskoisella hölmöllä tarkoitettiin takavuosina huippulahjakasta idealistia, joka vasemmistosympatioidensa vuoksi lähti riemumielin yhteistoimintaan kommunistien kanssa. Harvan kohdalla seikkailu päättyi onnellisesti.
Ensimmäisenä tulee mieleen aina tohtori Ele Alenius, joka tosien alun perinkin tiesi, mihin lähti. Peräänantamattomuus neuvostopainostuksen alla loi hänelle ansaitsematontakin sädekehää.
Sen sijaan tohtori Otto Brusiin (1906–73) täyttää hyväuskoisen hölmön määritelmän täydellisesti. Hän oli kansainvälisesti tunnetuimpia suomalaisia oikeusteoreetikkoja, mutta kotimaassa hänen maineensa tahrasi lähtemättömästi lyhyt kausi kommunistisen Valpon nimellisenä päällikkönä sodan jälkeen.
Brusiin opiskeli ulkomaillakin, väitteli nuorena tohtoriksi ja monipuolisesti lahjakkaana henkilönä seurusteli 30-luvun kulttuuriradikaalien kanssa. Tämä yhdistelmä ei ollut parhaita eväitä tiellä kohti työelämää sen ajan Suomessa.
Perheellisen oli yritettävä. Epäilemättä Brusiin uskoi, että kansandemokraattien johdolla rakennettaisiin humaania ja demokraattista Suomea sotaa edeltäneen oikealle ontumisen sijalle. Brusiin ei ollut puolueen jäsen, mutta hän kelpasi kommunisteille salaisen poliisin Valpon päälliköksi. Hänet hyväksyi itse valvontakomission päällikkö, kenraalieversti Andrei Zhdanov.
Kommunistien tapana oli nimittää arvostettuja, muodollisesti päteviä keulakuvia. Heidän takanaan kovan linjan apulaispäälliköt tekivät todelliset ratkaisut. Valpossa se kova oli SKP:n puheenjohtaja Aimo Aaltonen. Brusiinin silmät avautuivat todellisuuteen nopeasti.
Brusiin keskittyi jälleen täysillä oikeustieteeseen taloudellisesti äärimmäisen ahtaissa oloissa. Kansainvälistä tunnustusta tuli laajalti ja lopulta avautui professuuri Turussa. Vanha perivastustaja, sotasyyllisenä tuomittu professori T.M. Kivimäki tasoitti sitä tietä.
Matti Rinne on entinen kulttuuritoimittaja, joka eläkepäivinään tutkii suomalaisen kulttuuriradikalismin vaiheita. Siinä puuhassa hän törmäsi Otto Brusiinin nimeen. Entinen ministeri ja maaherra Kaarina Suonio houkutteli hänet isänsä elämäkerran kirjoittajaksi.
PEKKA ALAROTU
Matti Rinne: Tohtori Brusiinin
oikeusopillinen elämä.
266 sivua. Teos.
Brusiin ei ollut
puolueen jäsen, mutta hän kelpasi kommunisteille salaisen poliisin Valpon päälliköksi.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
