Vainajien vesituhkaus, kompostointi ja pakastekuivaus tuskin lyövät ainakaan pian läpi Suomessa
Uudet hautausmenetelmät vesituhkaus, kompostointi ja pakastekuivaus eivät todennäköisesti rantaudu Suomeen ainakaan lähitulevaisuudessa, kerrotaan Helsingin yliopistosta ja Suomen Hautaustoiminnan keskusliitosta.
Uudet hautausmenetelmät vesituhkaus, kompostointi ja pakastekuivaus eivät todennäköisesti rantaudu Suomeen ainakaan lähitulevaisuudessa. LEHTIKUVA / Heikki Saukkomaa.Tällä hetkellä vainajien kompostointi ja vesituhkaus ovat sallittuja esimerkiksi joissakin Yhdysvaltain osavaltioissa.
Pakastekuivaus ei tiettävästi ole ainakaan vielä käytössä missään päin maailmaa. Menetelmä on kehitetty Ruotsissa.
Suomen lainsäädäntö sallii tällä hetkellä ainoastaan arkkuhautauksen ja tuhkauksen. Uusien menetelmien käyttöönotto vaatisi muutoksia kirkkolakiin ja hautaustoimilakiin.
”Myös ympäristöviranomaisten tulisi myöntää uusille menetelmille ympäristölupa”, toteaa Helsingin yliopiston teologian emeritusprofessori Jyrki Knuutila.
Kolmas suuri este uusien menetelmien käyttöönotolle on taloudellinen: hautaus- ja tuhkaustoimintaa saa Suomessa myydä ainoastaan omakustannushintaan. Knuutila arvioi, että yksityiset toimijat eivät välttämättä näe uusien menetelmien vaatimia taloudellisia panostuksia kannattavana.
Suomen Hautaustoiminnan keskusliiton puheenjohtaja Mikael Wilén on samaa mieltä.
”Kenties joku voittoa tavoittelematon säätiö, jolle uusien menetelmien Suomeen tuominen olisi esimerkiksi aatteellisesti tärkeää, saattaisi olla valmis näkemään vaivaa asioiden eteenpäin viemisessä”, Wilén sanoo.
Wilénin mielestä myös Suomen hautausmenetelmien historia osoittaa sen, että kovin nopeat muutokset eivät ole todennäköisiä: tuhkaustoimintaa alettiin viedä Suomessa eteenpäin vuonna 1889, mutta ensimmäinen krematorio rakennettiin vasta vuonna 1926.
Tuhkaksi eri keinoilla
Knuutila kertoo, että vesituhkauksessa vainajan ruumis sijoitetaan vesi- ja kaliumhydroksidiliuosta sisältävään metalliputkeen. Putkea kuumennetaan, ja ruumis liukenee 4–6 tunnissa. Jäljelle jääneet luun kappaleet jauhetaan tuhkaksi.
Kompostoinnissa ruumis kääritään hajoavaan kankaaseen, jonka päälle levitetään lehtiä, kariketta ja sahajauhoa. Sen jälkeen ruumis suljetaan kompostoriin. Knuutilan mukaan ruumis hajoaa noin kuukaudessa kottikärrylliseksi multaa.
”Kompostointihan herättää monentyyppisiä mielikuvia ihmisissä, ja nimenomaan asenteet voivat tulla menetelmän käyttöönoton tielle. Esimerkiksi katolinen kirkko on vastustanut menetelmää vedoten siihen, että se ei ole riittävän arvokas ja vainajaa kunnioittava.”
Pakastekuivauksessa ruumis jäädytetään upottamalla se miinus 200-asteiseen typpeen, minkä jälkeen se ravistellaan pölyksi.
Ekologisuus mietityttää
Vesituhkauksesta, kompostoinnista ja pakastekuivauksesta puhutaan usein ympäristöystävällisempinä hautausmenetelminä, mikä on ihmetyttänyt Wiléniä.
”Uskallan kyseenalaistaa sen, että nämä uudet menetelmät olisivat ympäristöystävällisempiä kuin esimerkiksi tuhkaus. Suomessa on tehty paljon töitä sen eteen, että tuhkaus on ympäristöystävällistä.”
Wilénin mukaan tuhkauksessa jäljelle jäävä metalli otetaan uudelleen käyttöön. Savukaasuista saadaan suodattamalla pois elohopea, pienhiukkaset, furaanit, dioksidit ja raskasmetallit. Lisäksi krematorioissa voidaan käyttää energiana sähköä, jota tuotetaan esimerkiksi tuulella. Wilénin mukaan suunnitteilla on myös biokaasun käyttö.
Knuutila on Wilénin kanssa samoilla linjoilla vesituhkauksen ja pakastekuivauksen ekologisuuden suhteen.
”Joskus jotakin mainostetaan erinomaisen ympäristöystävällisenä, ja kun raaputetaan pintaa, asia ei välttämättä olekaan ihan niin. Kannattaa pysyä kriittisenä ja selvittää aina tarkkaan, mihin laskelmat perustuvat. Kompostointi sen sijaan saattaa olla teoreettisesti se kaikkein ekologisin hautausmenetelmä.”
Arkkuhautauksen taustalla usein vakaumus
Suurin osa suomalaisista vainajista tuhkataan, vaikkakin hautausmenetelmien suosioon liittyy paljon alueellisia eroja. Suurissa kaupungeissa tuhkausten osuus on lähes 90 prosenttia, kun taas erityisesti syrjäisimmillä maaseuduilla arkkuhautaus on yhä suosituin menetelmä, kertoo Mikael Wilén.
”Krematoriot ovat keskittyneet kaupunkeihin, ja maaseudulta kuljetuskustannukset ovat usein suuria. Kaupungeissa sen sijaan alkaa olla pulaa hautaukseen soveltuvista maa-alueista, jolloin tuhkaus on kannattavampaa: yhteen arkkuhautapaikkaan mahtuu useita uurnia”, Wilén sanoo.
Wilénin mukaan tuhkatuissa vainajissa eivät korostu tietyn ikäiset suomalaiset, vaan kaikenikäisiä vainajia tuhkataan. Jyrki Knuutila puolestaan kertoo, että uskonnollinen vakaumus saa usein valitsemaan arkkuhautauksen.
Tuhkauksen valitsemisen taustalla voi olla myös taloudellisia syitä, sillä tuhkaus tulee omaisille selvästi arkkuhautausta edullisemmaksi.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
