Joka toinen kotitalous sijoittaa – miksei se näy talouskasvussa?
Vaikka kansalaisten sijoitusvarallisuus on kasvanut yli 100 miljardiin euroon, rahat eivät päädy oikeisiin tuottaviin investointeihin.
Suomalaiset ovat toisiksi kovimpia sijoittamaan heti ruotsalaisten jälkeen. Kuvituskuva Helsingin pörssistä. Kuva: Viestimedian arkisto17.6.202610:07
Aalto-yliopiston Samuli Knupferin ja kumppaneiden uudesta tutkimuksesta käy ilmi, että kansankapitalismi on puhjennut Suomessa kukkaan. Tavan suomalaiset edustavat maailman kärkeä sijoittamisessa.
Tutkimuksen mukaan joka kolmas henkilö ja joka toinen kotitalous omistaa osakkeita tai rahastoja. Maavertailussa ainoastaan Ruotsissa sijoittaminen on yleisempää kuin Suomessa.
Myös talousosaamisessa suomalaiset kuuluvat kansainväliseen kärkeen. Vertailussa edellä on vain Alankomaat.
Erityisesti rahastosijoittamisen suosio on kasvanut. Vajaalla 40 prosentilla kotitalouksista on omistuksia rahastoissa.
Pääomien allokaatio voi tuskin olla tehokasta, jos rahaa pusketaan vain entistä enemmän pörssin 25 tai 50 suurimpaan yhtiöön tasaisesti.
Kansankapitalismi on hieno asia, mutta täysin varauksettomasti siihen ei kannata suhtautua.
Suuri osa impivaaralaisten sijoituksista on Helsingin pörssissä. Isänmaallisuus sijoittamisessa ei välttämättä edesauta kotimaan taloutta.
Suosituimmat osakkeet ovat perinteisesti olleet vanhoja UPM:n kaltaisia osinkokoneita. Rahastopuolella suosituimpia ovat indeksirahastot. Talousviisas kansa tietää, että markkinoita ei voi voittaa ja siksi kannattaa sijoittaa passiivisiin indeksirahastoihin.
Täytyy muistaa, että osakekaupassa kyse ei ole reaali-investoinneista. Raha siirtyy ainoastaan osakkeen myyjän ja ostajan välillä. Rahaa ei siirry yritykseen, jossa se laitettaisiin poikimaan lisää rahaa esimerkiksi uudella koneinvestoinnilla.
Perustetut yritykset ovat ja puksuttavat eteenpäin huolimatta siitä, keitä niiden pienomistajat ovat.
Jos suuret kansanmassat sullovat rahansa pörssin suurimpiin yrityksiin indeksin mukaisesti, voi miettiä mitä se tarkoittaa osakkeiden hinnan kehitykselle.
Pääomien allokaatio voi tuskin olla tehokasta, jos rahaa pusketaan vain entistä enemmän pörssin 25 tai 50 suurimpaan yhtiöön tasaisesti.
Tilanne on samankaltainen kuin jos kaikki suomalaiset päättäisivät sijoittaa metsään. Hehtaareja ei tulisi lisää, mutta hinta kohoaisi raketin lailla, kun yhä useampi haluaisi isomman palan samaa kakkua.
2008 finanssikriisin ja Nokian tuhon jälkeen talousviisaat ovat ulisseet siitä, kuinka Suomessa tarvittaisiin lisää panoksia tutkimus- ja kehitystoimintaan (t&k -toiminta). Nykyinen piensijoittaminen ei tuo lisää rahaa tälle saralle.
Vielä kauemmin, oikeastaan koko Suomen valtion olemassaolon ajan, on valitettu siitä kuinka Suomi on pääomaköyhä maa. Kansalaisten innokas toimiminen jälkimarkkinoilla ei tuo tähänkään helpotusta.
Kansalaisia on syytetty siitä, että he eivät kuluta ja saa taloutta käyntiin. Sadan euron kuluttaminen nostaa bruttokansantuotetta sadalla eurolla. Sadan euron sijoitus jälkimarkkinoille ei kuitenkaan tee bkt:lle mitään.
Nyt orastavan talouskasvun alkaessa suomalaisten rahoja täytyisi saada ohjattua reaali-investointeihin ja kulutukseen.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
