Erätarkastaja haluaa ennaltaehkäistä rikkomuksia
LIEKSA (MT)
300 000 hehtaaria valtion maita Kainuun rajoilta Imatralle asti ja noin 300 kilometriä itärajaa. Metsähallituksen erätarkastaja Jaakko Saaristo on paljon vartija.
”Joka vuosi tulee käytyä paikoissa, joissa en ole aiemmin käynyt”, hän kertoo.
Saariston lisäksi Itä-Suomessa on toinen erätarkastaja. Valtion maiden valvonta ei ole vain kahden miehen varassa, vaan yhteistyötä tehdään poliisin ja rajavartioston kanssa.
”Valvontaa tehdään myös vapaaehtoisten metsästyksenvalvojien ja kalastuksenvalvojien kanssa. Metsähallituksen muut maastossa liikkuvat työntekijät ilmoittavat myös havainnoistaan. Toki yhteydenottoja tulee ihan kaikilta kansalaisilta.”
Saaristo tapaa vuoden aikana noin tuhat maastossa liikkujaa: metsästäjiä, kalastajia ja retkeilijöitä.
Erätarkastajan maastoauton mittariin kertyy noin 50 000 kilometriä vuodessa. Autoilun lisäksi Saaristo liikkuu jalan, suksilla, mönkijällä ja veneellä.
”En halua tavata asiakkaita vain tien päällä metsäautoteiden varsilla, vaan liikun mielelläni maastossa jalan. Moni on yllättynyt tapaamisesta maastossa.”
Saaristo kertoo, että hän kohtaa joka vuosi etenkin metsästäjiä, jotka ovat metsästäneet vuosikymmeniä, mutta eivät ole koskaan tavanneet erätarkastajaa.
”Kalastajia tapaan useammin kuin metsästäjiä.”
Erätarkastajalla on valtion mailla ja vesialueilla poliisivaltuudet. Hän saa esimerkiksi pysäyttää auton ja rikosepäilyn ollessa kyseessä tutkia repun.
Enimmillään tarkastaja voi kirjoittaa maastossa 20 päiväsakkoa. Tyypillisesti kirjoitetaan rikesakkoja, päiväsakkoja harvemmin, sanoo Saaristo.
Kyttääminen on taaksejäänyttä elämää erätarkastajan työssä.
”Rikkomusten ennaltaehkäisy on tärkeintä”, painottaa Saaristo.
Kohdennetuilla valvontaiskuilla on ollut vaikutusta metsästäjien käyttäytymiseen. Esimerkiksi aseiden kuljettaminen autossa suojaamattomana tai huolimattomasti suojattuna on selvästi vähentynyt vuosien saatossa.
Metsästäjäkunta on myös raitistunut 1990-luvusta, kertoo Saaristo.
Viime vuosina merkittävästi lisääntynyt lieveilmiö valtion mailla on luvattomat haaskat ja niiden hyväksikäyttö karhunpyynnissä. Joillain haaskoilla on myös riistakamera.
”Kamera jää valtiolle ja haaska hävitetään, kun sellainen löydetään. Metsästyslain lisäksi rikotaan muun muassa jäte- ja ympäristölakia.”
Saaristo yöpyy vuosittain noin 160 kertaa erävalvojan kämpillä. Hiljaisinta valtion mailla on vuoden pimeimpään aikaan marras-, joulu- ja tammikuussa.
Metsästäjien, kalastajien tai retkeilijöiden kanssa ei ole vaarallisia tilanteita vielä syntynyt valvontatilanteessa. ”Puhumalla on selvitty, ensimmäiset 20 sekuntia ovat ratkaisevat.”
Suurin erätarkastajan työhön liittyvä riski on hukkuminen. Saaristo on kerran meinannut hukkua kevätjäille suksilla ja kerran moottorikelkalla.
SARI PENTTINEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
