Siihen aikaan kun isä lampun ohjelmoi
Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen
mukaan digitalisaatio hävittää seuraavien
20 vuoden aikana kolmanneksen suomalaisten nykyisistä ammateista.
Itsestään ajavat autot ovat todellisuutta jo lähitulevaisuudessa. Kaupan kassat automatisoituvat, eikä kenenkään tarvitse tulevaisuudessa tuhlata kesäpäiviä vääntämällä väkisin naamaansa näkkärille, kun munatiunsa hihnalle paiskaava asiakas vaatii vaihtorahojen lisäksi iloista asiakaspalvelua.
Munat voi kenties hakea postilaatikon tyyppisestä, koodiavaimella aukeavasta kylmäsäilytyslokerosta. Sinne ruoka tuodaan uudelleen täytettävissä pakkauksissa keskusvarastosta, jonne lähitilat toimittavat ne verkossa päivittyvän ostoslistan perusteella.
Jonakin päivänä kasvukausiseurantaa ja viljatilastoja Maaseudun Tulevaisuudelle pullauttelee algoritmi, joka vääntää sopiviin väleihin tarvittavia adverbeja siitä, kuinka kuivuutta on ”monin paikoin” ja säilörehusadon laatu heikkeni ”hieman”.
Itseoppiva neuroverkko oppii positiivisesta palautteesta muotoilemaan mukahauskoja otsikoita teksteihin yhdistämällä vanhoja sananlaskuja aiheeseen istuviksi sanaleikeiksi.
Urautuneen toimittajan kauhukuva, mutta myös toisen haave.
Aikaa jäisi hihnatyön sijaan enemmän tutkivalle journalismille ja mikä tärkeintä, elämälle itselleen. Voisimme tietokoneiden turvin siirtyä kauemmas toimiston penkistä takamustamme kuluttamasta ja viettää aikaa vaikka perheen parissa.
Harva tietää automatisaation vaikutukset niin hyvin kuin maataloustuottaja. Nostan hattua niille rohkeille tuottajille, joilla on ollut uskallusta tarttua tiloillaan robotiikkaan, vaikka se tietää suuria investointeja ja jatkuvaa uuden omaksumista.
Suomi on peltorobottisuunnittelun kärkimaita ja on vain ajan kysymys, että pienet peltorobotit huolehtivat rikkakasvitorjunnasta ja ampuvat joutessaan naakkoja ja tarkastajaa hernepyssyllä (innovaatiota odotellessa, Aalto-yliopisto?)
Aihetta on mahdotonta käsitellä kattavasti. Helpompaa onkin miettiä, mitä digitalisaatio ei muuta.
Parturissa en mielellään antaisi kampausohjeita leikkuuterää pitelevän automaatin ruudulle, eikä empatiaa ja rakkautta voi ulkoistaa.
Digitalisaatio ei myöskään ole teknokraatin märkä päiväuni, joka ratkaisisi raaka-ainepulan ja tulevat energiakriisit.
Eläkepommiin ja globaaleilla markkinoilla pärjäämiseen digitalisaatio on ainoa lääke, mutta sen suoma tuottavuuden kasvu tulisi käyttää työajan lyhentämiseen.
Päinvastaista mallia, työviikon pidentämistä, on jo testattu. Jos tuntimäärän kasvattaminen olisi hyvä ratkaisu talouskriisiin, monella afrikkalaisella naisella menisi lujaa.
Digitalisaation ulkopuolella seisova hapertunut linnake löytyy Arkadianmäeltä. Miten demokratiasta saataisiin ketterää ja tehokasta?
Nykymuotoinen mahdollisuutemme päättää on äänestäminen muutaman vuoden välein. Sen jälkeen lähinnä toivotaan parasta. Ihan edistyksellinen juttu tämä edustuksellinen demokratia oli – 2 520 vuotta sitten Ateenassa!
Yksi vaihtoehtoinen malli on liquid democracy, vapaasti suomennettuna delegoiva tai joustava demokratia. Siinä voisimme vaikuttaa jokaiseen käsiteltyyn kysymykseen verkon välityksellä.
Jos katsomme, että asia koskee ja kiinnostaa meitä, voisimme äänestää asiasta itse.
Voisimme kuitenkin halutessamme siirtää äänioikeuden väliaikaisesti tai pysyvämmin henkilölle, joka mielestämme on asiaan paremmin perehtynyt tai jota asia enemmän koskee. Tai toisaalta ottaa äänioikeuden pois, jos tyyppi ei vaikutakaan pätevältä.
Vaihtoehtoja on monia ja niiden testaaminen yhteiskuntaa simuloivien mallien avulla on yhä tärkeämpi osa valtiomme kehittämistä ja sen kansalaisten hyvinvoinnin kasvattamista.
Yhteiskuntajärjestelmää on uudistettava niin, että se toimii myös koneiden korvatessa ihmistyötä.
On otollinen aika miettiä, osaammeko kehittyä kun siihen tarjoutuu tilaisuus vai tärväämmekö tilaisuuden unohtamalla digitalisaation tehtaisiin ja maatiloille? Voiko vanhentunut hallinnollinen helvetinkone pyöriä pitkin kuluneita uomiaan, kun maailma ympärillä uudistuu?
tuulikki.viilo@
maaseuduntulevaisuus.fi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
