Kisa kiihtyy ruuan ympärillä

TOIMITTAJALTA

Onko teidän perheessänne tapana syödä chia-siemeniä? Entä kvinoapuuroa? Jos vastaus on ei, teidän olisi korkea aika tutustua, sanovat markkinoijat. Nehän ovat superruokaa.

Ostin koemielessä kotiin

pussillisen pikkuruisia chia-

siemeniä ja laitoin ohjeen

mukaan likoamaan veteen.

Aamulla nostelin siemenliisteriä aamupuuron laidalle. Maku oli olematon ja ulkonäkö muistutti sammakon kutua.

Seuraavana päivänä liotin siemenet kauramaitoon ja

lisäsin mausteeksi vaniljasokeria. Näin siemenet sopivat kuulemma jälkiruokaankin. Ripottelin kuitenkin puuroon vanhasta muistista kotimaista pellavarouhetta enkä muistanut

kokeilla koko uutuutta.

Päätin luottaa siihen, että pitkä hyvä elämä on mahdollinen ilman Guatemalan ja Meksikon ihmesiemeniä.

Aion antaa myös kvinoapuurolle tilaisuuden vierailla aamiaispöydässämme.

Andien vuoriston alkuperäiskasvi turvasi aikoinaan inkojen proteiinin saantia. Nyt se on

lihasta kieltäytyvien vegaanien suosikkiruokaa länsimaissa.

Eettiset periaatteet voivat johtaa tahtomattamme ojasta allikkoon. On hienoa ajatella,

että kvinoan viljely vientiin

on kohentanut bolivialaisten viljelijöiden elinoloja. Samalla

on käynyt niin, että nopeasti kallistunut terveyskasvi on

jo liian kallista tavallisten

bolivialaisten ruokapöytään.

Superruuasta tavataan

puhua vakuuttavalla äänellä, vaikka mikään taho ei säätele tai valvo nimityksen käyttöä. Se on markkinointikeino,

jolla myydään tyypillisesti maapallon toiselta puolelta tuotua syötävää.

Eksoottisten ruokien taitava markkinointi on kova haaste

kotimaiselle tuotannolle. Meillä on omasta takaa valtaisa määrä syötävää, jota voi hyvällä syyllä nimittää superruuaksi.

Tuontiin olisi hyvä reagoida

nopeasti kuluttajia palvelevalla tiedolla ja tarinoilla.

Monet meistä haluavat tietää, mitä ruokia syömällä voimme unohtaa chia-siemenet, spirulinat ja amarantit.

Elintarvikkeiden kansallista koostumustietopankkia Fineliä on syytä pitää nykyistä paremmin ajan tasalla. Sivustolla voi vertailla vaikkapa proteiinipitoisuuksia, jos tieto uutuuksista on saatavilla.

Ruoka yhdistää, mutta

myös jakaa meitä kuppikuntiin. Itse taidan kuulua siihen keski-ikäisten kuppikuntaan, jolle kotimainen alkuperä on maailman tärkein asia.

Suuri osa lähiruuasta on oman mittapuuni mukaan superruokaa. Sitä edustivat mökkilomalla esimerkiksi asikkalalaisen leipomon

ruisjuureen leivottu leipä, Päijänteen muikut ja lähipellon mansikat.

Tuottajien ja elintarviketeollisuuden on tärkeä seurata

nuorten kuluttajien mieltymyksiä. Jos possun sijaan halutaan kasvikunnan proteiinia, sitä on syytä tarjota kätevässä muodossa.

Kasviproteiini sopii mainiosti joka kodin käyttöön.

Kokeilunarvoiselta vaikuttaa esimerkiksi kuoreton hernerouhe, josta saa kätevästi

hyvin sulavaa valkuaista sosekeittoon tai murekkeeseen.

Varmaa on, että kilpailu

ruuan ympärillä kiihtyy.

Kaurapuuro säilyy taatusti oman elämäni superruokana. Annan mielelläni köyhien

bolivialaisten nauttia heille tärkeän kvinoapuuronsa.

Avaa artikkelin PDF