Yliö Toimitusketju tärkeä osa biotaloutta
Perinteinen metsäteollisuus on ollut vaikeuksissa sekä paperinkulutuksen hiipuessa digitalisoitumisen myötä että rakennusteollisuuden kohdatessa ongelmia talouden syöksyissä.
Metsäteollisuuden strategioita voidaan aina esittää muutettavaksi, mutta yksittäisten yhtiöiden tuotepalettien muuttuminen on hankalampi ja pitkäjänteisempi prosessi.
Paperituotteet ovat tuoneet pitkään valtaosan metsäteollisuuden arvon muodostuksesta, mutta kysynnän hiipuessa tuotepaletteja pitäisi pystyä muuttamaan. Biotaloudesta on odotettu löytyvän uutta toivoa ja toiveikkuutta onkin ilmaantunut.
Metsäperusteisen biomassan energiasovellukset ovatkin nousemassa tärkeiksi liiketoiminta-alueiksi niin perinteisen metsäsektorin biotuotetehtaissa sellun tuotannon rinnalla kuin energiasektorin voimalaitoskäytössä.
Yhdessä metsä- ja energiasektori muodostavat tärkeän osan biotalouden toimialaa.
Metsäpolttoaineiden käyttö on noussut Suomessa nopeasti 2000-luvun alusta lähtien. Metsäpolttoaine tuotetaan metsäbiomassasta, joka haketetaan metsähakkeeksi ja käytetään sekä lämpö- ja voimalaitoksissa että pienkiinteistöissä energiatuotantoon.
Vaikka metsähakkeen osuus Suomen kokonaisenergiasta on edelleen pieni, on sen kasvattaminen nähty biotalouden tärkeänä liiketoimintamahdollisuutena ja keinona vähentää päästöjä uusiutuvilla energialähteillä.
Metsäenergian yhteisen hyödyn ja käyttöönoton mahdollistamiseksi on syntynyt tarve kehittää uusia innovaatioita. Metsäbiomassan hankinnan tutkimus- ja kehitystoiminta on ollut tärkeä innovaatiokohde metsäsektorin uudistumiselle.
Vaikka uusia suurinvestointeja metsäteollisuuteen on valmisteilla, kuten selluntuotannossa, ollaan perinteisten tuotteiden lisäksi entistä kiinnostuneempia niin uusista biotuotteista kuin energiakäytöstäkin. Jos tehtaiden sijainti lähelle metsäisiä raaka-ainelähteitä on ollut kokonaisuuden kannalta oleellista pyöreälle puulle, niin sitä se on myös metsäpolttoainejakeiden hankinnalle.
Toisaalta pitkien kuljetusmatkojen kehittämisellä voidaan mahdollistaa hankintaa suurinvestoinneille, joiden merkitys kokonaisuudelle on ollut oleellinen.
Metsäbiomassan kokonaistoimitusketjuissa yksittäiset yritykset voivat hoitaa vain oman osuutensa ja tuottaa seuraavan prosessin tarvitseman tuotannontekijän. Tällöin tietämys toimitusketjun loppuasiakkaan tarpeista saattaa jäädä huomioimatta.
Mikäli lähtökohtaisesti lähdetään hakemaan loppuasiakasta ja kokonaisuutta hyödyntävää ratkaisua, on mahdollista tuottaa lisäarvoa sekä yksittäisille yrityksille että kokonaisuudelle asiakaslähtöisesti.
Näin toimien voidaan saavuttaa yksittäisten toimijoiden hyödyn lisäksi yhteisiä hyötyjä sekä oleellista asiakashyötyä.
Metsäbiomassan toimitusketjuissa haetaan prosesseille kustannussäästöjä, joista asiakkaat pääsevät nauttimaan edullisempina tuotteina ja palveluina. Toisaalta markkinatilanteen lainalaisuudet määrittävät, kuka saa nauttia saavutetuista kustannussäästöistä.
Menevätkö kustannussäästöt suoraan asiakkaan hyödyksi halventuneena tuotteena, vai metsänomistajalle korkeampana puunhintana, vai kenties alihankintayrittäjille tulonlisäyksenä?
Voisi ajatella, että lisäarvojen pitäisi jakautua oikeudenmukaisesti kaikille mukana oleville. Toisaalta innovointiin houkuttaa lähteä mukaan oman yrityksen jatkuvuuden varmistaminen sekä mahdollisuus voittoihin.
Pidemmällä tähtäimellä hyötyjen pitäisi lopulta päätyä asiakkaille, mikäli toimitaan teoreettisesti täydellisen kilpailun markkinoilla.
Käytännössä markkinoilla vallitsee aina epätäydellisyyttä, jossa äärimmäinen kilpailu voi johtaa ylilyönteihin.
Innovointi antaa toivoa kaikille, myös pienille toimijoille, ja mahdollisuuden taistella parempien ratkaisuiden puolesta.
Innovointia voidaan toteuttaa joko erillisissä yksiköissä, kuten yrityksissä tai yliopistoissa sisäisesti, tai yhdessä tekemisen periaatteita ja avoimuutta lisäämällä.
Haasteita voidaan lähteä ratkaisemaan joko sisäisesti yksilöinä, yksikköinä tai yhdessä, joten tärkeimmäksi tekijäksi nousee valinta siitä, milloin kannattaisi käyttää mitäkin toimintatapaa.
Onnistuneessa innovoinnissa on kysymys siitä, että pystytään innovoimaan tehokkaasti sisäisesti, mutta ollaan tarvittaessa valmiita myös avoimeen innovointiin. Nämä eivät sulje toisiaan pois vaan kilpailu ja yhteistyö ovat mahdollisia ja jopa suotavia innovoinnin lisäarvohyötyjen saavuttamiseksi.
Avoimuuden lisäksi voidaan tavoitella jatkuvaa innovointia, joka onnistuessaan antaa mahdollisuuden toiminnan jatkumiselle ja kilpailukyvyn säilyttämiselle.
Metsänhoidon tarjoamat mahdollisuudet kannattaisikin ottaa huomioon niin korjuu- ja logistiikkaratkaisuiden kuin metsäperusteisten hyödykkeiden käytön kokonaisuuden innovoinnissa.
Kalle Karttunen
Kirjoittaja on maatalous- ja metsätieteiden tohtori Lappeenrannan teknisellä yliopistolla. Kirjoitus on lyhennelmä Karttusen väitöstilaisuudessaan 6.2.2015 Helsingin yliopiston maatalous- ja metsätieteellisessä tiedekunnassa pitämästä puheesta.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
