Lähiruuan menekissä edelleen parannettavaa
Kuntien ruokaostoissa lähiruuan osuuden nostaminen ei onnistu ihan helposti. Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin tutkijan Leena Viitaharjun mielestä kuntien hankinnoista päättävillä on edelleen mahdollisia nostaa lähellä tuotetun ruuan osuutta ostoissa.
Jossain kunnissa on linjattu eri ohjelmissa lähiruuan käytöstä julkisissa keittiöissä, Viitaharju kertoo.
”Idealitilanteessa kunta huomioisi lähiruuan merkityksen kunnan strategiassa tai jopa ruokalistojen suunnittelussa.”
Nämä suunnitelmat ohjaisivat konkreettisesti elintarvikkeiden tarjouspyyntöjä kirjoittavia ostajia.
Viitaharju suosittelee tutustumaan EkoCentrian ja Kuntaliiton julkaisemaan uuteen lähiruokaoppaaseen, joka löytyy Kuntaliiton nettisivuilta. Se sisältää paljon vinkkejä ostajille, tuottajille ja kunnanvaltuutetuille.
Nykyinen hankintalaki kieltää lähiruuan suosimisen, koska tiettyä aluetta ei voi suosia tai syrjiä.
Viitaharju sanoo, että kunnan tai hankintarenkaan tarjouspyyntöön voidaan kuitenkin kirjata erilaisia laatuvaatimuksia, jotka käytännössä sulkisivat pois esimerkiksi kaukana kasvatetut juurekset.
Kunta voi myös päättää, mitkä kilpailutetaan lähellä ja mitkä hankintarenkaassa.
”Hankintayksiköissä ja ruokapalveluissa voitaisiin näin suosia lähellä tuotettuja elintarvikkeita muokkaamalla tarjouspyyntöjä”, Viitaharju sanoo.
Todellisuus on kuitenkin toinen. Selvitys osoitti, että kunnat miettivät edelleen myös ostojen hintalappua.
”Tavallista on, että kunnissa uskotaan, että heillä ei ole rahaa hankkia lähiruokaa”, hän sanoo.
Julkisten elintarvikehankintojen kotimaisuusaste on erittäin korkea. Koulujen, sairaaloiden ja vanhustentalojen ruuasta tulee lähimaakunnasta 15 prosenttia, muualta Suomesta 65 prosenttia ja ulkomailta 20 prosenttia.
Vuosittain julkiset keittiöt tarjoavat 440 miljoonaa ateriaa, arkipäivänä noin 1,7 miljoonaa lautasellista.
Luvut käyvät ilmi Viitaharjun selvityksestä. Hän on tutkinut Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa julkisten keittiöiden elintarvikehankintojen aluetaloudellisia vaikutuksia eri maakunnissa.
Maa- ja metsätalousministeriön rahoittaman Lähiruokaohjelman tutkimus julkistetaan kokonaisuudessaan ensi maaliskuussa.
Viitaharjun tekemä kyselytutkimus muun muassa julkisille keittiöille ja elintarvikejalostajille osoitti, että kuntien hankinnoissa olisi vielä paljon kehitettävää.
Tavallista esimerkiksi on, että ostaja jättää tarjouspyynnön niin isosta vihanneserästä, ettei pienillä tiloilla ole mitään mahdollisuuksia osallistua kilpailutukseen.
”On yleisempää viedä tuotteita paikalliseen kauppaan”, hän toteaa.
Myös kuntien pitäisi terästäytyä. Viitaharju mielestä etenkin usean kunnan ostoista vastaavat isot hankintarenkaat keskittyvät yleensä varsinaiseen hankintaan.
”Ostajien pitäisi käydä etukäteen vuoropuhelua tuottajien ja yrittäjien kanssa ja tutustua heidän toimintaansa”, hän mainitsee.
Näin madallettaisiin myös kynnystä osallistua kilpailuihin ja samalla tehtäisiin tutuksi yrittäjille hankintarenkaan toimintatapoja, kuuluu tutkijan opastus.
Viitaharjun kyselyyn vastanneet yritykset arvioivatkin, että niillä ei ole mitään mahdollisuuksia osallistua hankintoihin.
”Moni yrittäjä ei halua tehdä naapurikunnan vastaavan yrityksen kanssa yhteistyötä, jolloin julkiseen hankintaan osallistuminen olisi edes mahdollista.”
Tuottajien kannattaa olla myös aktiivisia. Viitaharju sanoo, että keskusteluyhteyden pitäisi olla koko ajan kunnossa ennen hankintaa, tarjouksen teon aikana ja sen jälkeen.
Jos kunta torppaa tuottajan tarjouksen, Viitaharju kannustaakin kysymään perusteita.
Tutkijan mielestä myös kuntien ostajat ovat välillä liiankin varovaisia. Kyse ei ole asiantuntemuksen puutteesta tai hankintalain epäselvyyksistä.
”Silti tarjouspyyntöä laadittaessa pelätään, missä menee hankintalain mukainen raja. Markkinaoikeus pelottaa ostajia. Siksi kunnissa ennemmin ylitulkitaan lakia kuin sooloillaan.”
JANNE IMPIÖ
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
