Ruokaa tuottava maa vähenee Ilmasto muuttuu

Eteläafrikkalainen viljelijä Riaan de Plessis silmäili marraskuun 12. päivänä entistä tekoallastaan, josta ankaran kuivuuden vuoksi on häipynyt kaikki vesi. Säiden ääri-ilmiöt kasvattavat ruuantuotannon haasteita. Kuivuus ja eroosio ajavat nälkäisiä ihmisiä liikkeelle. Themba Hadebe/Lehtikuva Kuva: Viestilehtien arkisto

Maapallon väkiluku kasvaa kovaa vauhtia: 10 miljardin ihmisen raja on näillä näkymin ylitetty vuoteen 2050 mennessä. Miten ruoka riittää, jos maaperän annetaan kadota ja pilaantua?

Ilmastonmuutos, eroosio ja tehotuotannon maaperää kuluttavat menetelmät vähentävät ruokaa tuottavan maan määrää dramaattisesti, arvioi tilannetta YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön FAO:n maa- ja vesiosaston johtaja, tunisialainen Moujahed Achouri.

Suunta on siis käännettävä pian.

”Nälkä ajaa ihmiset epätoivoon. Suurin osa ihmisten ruuasta kasvaa maasta. Tuottavaa maatalousmaata ei ole varaa menettää. Maaperästä on pidettävä huolta kaikkialla. Se on selviämisen pelastusköysi”, Achouri sanoi viime viikolla Helsingissä.

Achouri puhui maaperästä ja sen maailmanlaajuisista haasteista Maaseutuverkoston seminaarissa.

Jotta ruokaa riittäisi kaikille, on ruuan tuotannon lisäännyttävä 60 prosenttia vuoteen 2050 mennessä.

Achouri sanoi, että nälkä johtaa hallitsemattomaan muuttoliikkeeseen, jonka seurauksia voi vain arvailla.

Maaperästä täytyy pitää huolta kaikkialla maailmassa. Yhden sentin kerros tuottavaa maata vaatii syntyäkseen jopa tuhat vuotta, mutta se voidaan menettää hetkessä. Eroosio ja huuhtoutuminen vievät ruuan tuotannon mahdollisuudet mennessään.

Achourilla on suuret odotukset Pariisissa maanantaina alkaneelle ilmastokokoukselle. Maatalousmaata köyhdyttävä ilmastonmuutos on pysäytettävä.

”Meidän on tehtävä töitä kaikkialla maailmassa. Täytyy syntyä myös tuloksia. Nälkäiset ihmiset ovat kyllästyneitä pelkkiin puheisiin.”

Achouri kantaa huolta maailman vesivaroista. Kastelu- ja puhtaasta pohjavedestä on pula. Hän kertoo aikoinaan neuvoneensa kastelulammikkojen rakentamista pakistanilaisella maaseudulla.

”Lähdimme liikkeelle perusteista. Paneuduimme veden juoksuun eri omistajien maiden läpi. Haimme syitä ja seurauksia ja opettelimme ajattelemaan miten yläjuoksun toimenpiteet vaikuttavat alajuoksulle.”

Viljelijät ovat Achourin mukaan samanlaisia kaikkialla maailmassa. He löytävät oikeat käytännön toimet, kun ymmärtävät tekojensa seuraukset ja vaikutukset.

Siksi on tärkeää kertoa miten tärkeää maaperästä huolehtiminen on.

Ruuan tuotantoa on täysin mahdollista lisätä ekologisesti kestävin menetelmin, Achouri sanoi. Hän varoitti vaihtoehdosta, jossa nälkä ajaa ihmisiä kaupunkien köyhyyteen ja toimettomuuteen.

Ilman sotiakin maaseudun tyhjeneminen on maailmanlaajuinen ilmiö, josta Achouri on huolissaan.

Osaavat viljelijät lähtevät kaupunkeihin, kun maatalous ei tarjoa toimeentulon mahdollisuuksia. Liian moni törmää turhautumiseen ja työttömyyteen.

FAO korostaa naisten osuutta maatalouden kehityksessä.

Useissa maissa heillä on osaamisenkin avaimet käsissään, mutta heiltä puuttuu päätöksentekovalta.

Achourin mukaan tilanne on surullinen, sillä naiset ovat perinteisesti tehneet paljon töitä kotipelloilla. He tuntevat menetelmät ja tietävät, mitä työ on käytännössä. Heitä kannattaisi kuunnella.

Achouri viittasi Afrikkaan, missä väestönkasvu on valtavaa mutta maaperä heikkenee kovaa vauhtia. Eroosio vie viljavaa maata mennessään, vedestä on kasvava pula.

Hän kehotti tutkijoita kehittämään ratkaisuja.

”Niistä ei kuitenkaan ole hyötyä ellei viestiä onnistuta viemään käytäntöön. Tiedon pitää kulkea sinne, missä työtä tehdään käytännössä”, hän muistutti.

Hia Sjöblom

Avaa artikkelin PDF