ptt:n taloustutka Kotiruokaa kiitos

Lainasin Kotiruoka-kirjan 12. painoksen vuodelta 1930. Selailin sitä haltioissani. Liekö kellastuneiden ja irtoilevien sivujen ansiota, mutta kirjasta tuli juhlallinen tunne.

Otin vertailukohdaksi oman Kotiruoka-kirjani vuodelta 2001. Lähtökohdat ruuanlaittoon ovat olleet erilaiset ja se näkyy.

Kun 1930-lukulainen esittelee 11. sivulla Hapan leivän -reseptin, 2000-lukulainen kertoo oikean ruokavalion koostamisesta. Uudempi esittelee 13 sivun verran työvälineitä ja koneita, kun 1930-luvulla lienee ollut selvää, että kirjan käyttäjä tuntee mittayksiköt ja kyökin välineet.

Aterian suunnittelukin on siirtynyt kirjan lopusta alkuun, kuin kuvaamaan, miten mieltymykset ovat siirtyneet vuodenaikojen sijaan ohjaamaan ruuanlaittoa.

Keskityn liharuokiin. Hyytelöitä on tehty porsaanlihasta, vasikanlihasta ja kielestä. On ohjeet paistettuihin munuaisiin, verikakkuun, lihakokkareisiin, keitettyihin porsaanjalkoihin ja luukeittoon. Jauhettu naudanliha tulee vastaan Lindströmin pihvien kohdalla.

Maksapiiraassa on vasikan maksaa, keuhkomuhennoksessa sydän ja keuhkot. Kateenkorvamuhennos kuulostaa sellaiselta, mitä tarjoillaan nelikulmaisella lautasella Michelin-ravintolassa.

Reseptit opastavat kotimaisista raaka-aineista (pois lukien jotkin mausteet) tehtyyn konstailemattomaan kotiruokaan. 1930-luvulla ihmiset ovat ainakin tienneet, mistä ruoka on lähtöisin. Toisaalta ruuanlaitto on vaatinut aikaa ja osaamista. Raaka-aineiden esikäsittely on ollut tärkeä taito.

Raaka-aine on ollut arvossa ja hyödynnetty sen mukaan. Tähteillekin on omia reseptejä.

Uskoin, että liharuuissa raaka-aineiden käyttö on nykyään rajoittuneempaa (onhan ainakin kotikeittiöissä), mutta resepteistä sitä ei niin vain huomaakaan. 2000-lukulaisessa reseptit ovat osin uudistuneet, mutta samat raaka-aineet vilisevät.

Yhdestä asiasta olen melko varma: nämä oikeasti perinteiset kotiruuat kannattaisi pitää mukana arjessa ahdistusta aiheuttavan reseptiviidakon, säilykesuon ja tahnataivaan keskellä.

Avaa artikkelin PDF