Savitalo nousee talkootyöllä Sambiassa

Savesta muotoillut tiilet poltetaan uunissa. Fackson Chipotan taloon tarvitaan vielä monta pinoa tiiliä. Clever Sichikolo oikealla on työssä mukana talkoomiehenä. Aimo Vainio Kuva: Viestilehtien arkisto

CHOMA, SAMBIA (MT)

Fackson Chipotan talon seinistä noin puolet on valmiina ja rakennustarvikkeille on rakennettu olkikattoinen suoja. Rakentaminen on kestänyt kolmisen kuukautta ja valmista pitäisi olla noin parin kuukauden päästä.

Työn alla on tavallinen perheen kotitalo Sambian maaseudulla.

Projekti etenee omalla painollaan, eikä Chipotalla ole kiire. Kylän miesten kiireet vaikuttavat aikatauluun, sillä taloa rakennetaan talkoovoimalla.

”Taloa rakennetaan yhdessä vähän kerrallaan. Rakentamiseen tarvitaan miesvoimaa, joten työt jatkuvat kun miehiä on riittävästi paikalla”, Chipota sanoo.

Rakentaminen on yksinkertaista, sillä taloon tulee seinät ja katto. Viemäreiden tai sähkön asentamisesta Chipotan ei tarvitse huolehtia.

Lämmitystä ei ole ja taloustyöt tehdään pääasiassa ulkona.

Perinteisesti päärakennusaine on savesta tehty tiili. Katto tehdään oljesta. Suurin osa raaka-aineista saadaan luonnosta kylän läheltä.

Rakennusteollisuus kasvaa voimakkaasti Sambiassa. Tutkimuslaitos Research and Markets arvioi alan kasvuksi 8,9 prosenttia vuodessa vuoteen 2016 saakka.

Maan liikenne-, infrastruktuuri- ja viestintäministeri Yamfwa Mukanga toivoo markkinoille ulkomaisia rakennusyrityksiä, jotta huonolaatuiselle kotimaiselle tiilille saataisiin laadukkaampi vaihtoehto, kertoo Lusaka Times.

Maaseudulla ei näitä kansantalouden uutisia pohdita, sillä tiilet valmistetaan itse. Tiilet muovaillaan savesta ja kootaan kasaksi.

Kasan alle jätetään tulipesä ja kasaa poltetaan kunnes tiilet kovettuvat.

Rakennustapa on yleinen maaseudulla, sillä tiilikasoja näkee kaikkialla.

Chipota on kohtuullisen varakas, sillä hänellä on pihassaan aura ja äes. Molemmat maksavat Choman maatalouskaupassa noin 70 euroa. Monella ei ole varaa ostaa niitä omaksi, vaan työkalut on vuokrattava.

Tiiliin saadaan sidosainetta termiittikeoista. Keot ovat usein yli kaksi metriä korkeita, ja niitä on kylän ympärillä kymmeniä. Raaka-ainetta kyläläisillä siis riittää vielä pitkäksi ajaksi.

Termiitit ajetaan pois pesästä käytetyllä öljyllä ja kekoa sekoitetaan saven sekaan.

Laastina käytetään tiettyä maalajia. Ralley Mubenba kutsuu sitä nimellä grey soil, harmaa maa.

”Rikkaat ostavat laastia. Muut käyttävät tätä itse tehtyä”, Mubenba kertoo.

Varallisuutta näytetään hankkimalla kalliimpia rakennusaineita.

Savitiili vaihtuu lekaharkkoon ja olkikatto aaltopeltiin. Talon rakenne säilyy samana.

Kalliit raaka-aineet eivät välttämättä ole parempia. Esimerkiksi peltikatto polttaa helteellä, mutta ei eristä kylmällä. Olkikatto sen sijaan eristää sekä kylmää ja kuumaa.

Mubenban mukaan peltiä kuitenkin suositaan, jos siihen suinkin on varaa.

Talot maaseutukylissä ovat pieniä: noin kolmenkymmenen neliön kokoisia, yksinkertaisia ja nelikulmaisia. Huoneita voi olla useita.

Näyttää siltä, että mieluummin rakennetaan useampi talo pihapiiriin kuin tehdään kerralla yksi suurempi.

Chipotan talo on naapureihin verrattuna suuri, pinta-alaltaan noin 70 neliötä.

AIMO VAINIO

Avaa artikkelin PDF