Karpalojahdissa Kanta-Hämeessä
Liikuntarajoitteisetkin vierailijat pääsevät tarkkailemaan Torronsuon avointa maisemaa leveiden kulkuväylien ansiosta. Puisto on perutettu vuonna 1990. Jaana Kankaanpää Kuva: Viestilehtien arkistoTAMMELA (MT)
Kun vierailua järjestellessä keskustelee parin Hämeen luontokeskuksen toimihenkilön kanssa, tulee selväksi puiston karpaloaiheisen tunnuksen mielekkyys.
”Ai karpaloita haluatte nähdä? No se kyllä onnistuu varmasti!”
Oppaanamme toimiva Titta Jylhänkangas Hämeen luontokeskuksesta kertoo, että pitkospuiden lähistöltä karpalot on varmasti parturoitu. Saaliin luo pääsee, jos uskaltautuu vähän testaamaan kumisaappaan varren pituutta.
Reittien vieriltä löytyy muutamia marjoja, mutta sangon pohjaa niillä ei saisi peitettyä.
Vierailuhetkellä lokakuun puolessa välissä marjat eivät vielä ole parhaimmillaan, koska halla ei ole käynyt niitä puraisemassa.
Vuosittain kansallispuistossa vierailee noin 20 000 retkeilijää.
Jylhänkankaan mukaan puisto on koululaisryhmien suosiossa. Lapsia kuljetetaan tutustumaan suoluontoon Espoostakin asti.
Pitkospuita kansallispuistossa on kokonaisuudessaan noin viisi kilometriä. Levennettyä ja liikuntaesteisillekin sopivaa reittiä on 200 metriä.
Parkkipaikalta pääsee pyörätuolissakin eräälle suon parhaista näköalapaikoista, jossa on leveä tasanne penkkeineen.
Talvella puisto muuntuu paikallisten asukkaiden hiihtourheilun suosikkikohteeksi.
”Kunnossapidettyjen latujen lisäksi tänne ilmestyy talvisin melkoinen verkosto, kun ihmiset hiihtelevät aukean maiseman yli.”
Jokioisilla asuva Seppo Klemelä on tullut perheensä kanssa ulkoilemaan sadetta uhmaten.
”Pojilla on syysloma, niin tultiin ulkoilemaan ja paistamaan makkarat tuohon nuotiopaikalle.”
”Piti olla hyvä keli”, hän naureskelee sääennusteen huonolle osumatarkkuudelle.
Myös Klemelä kehuu paikan sopivuutta hiihtelyyn.
”Täällä saa mennä ihan omassa rauhassa.”
Karpaloiden lisäksi kasvibongarin huomio kiinnittyy punertavaan mattoon, joka peittää suurta osaa suosta. Ruskorahkasammal on selkeästi yleisin laji, vaikka muitakin rahkasammalia esiintyy monin paikoin.
Tarkkasilmäinen saattaa löytää myös pienikokoisia lihansyöjäkasveja. Pyöreä- ja pitkälehtikihokit eivät ole erityisen harvinaisia soilla, mutta tottumattomalle teettää vaivaa löytää ne rahkasammalten kirjon seasta.
Myös lintuharrastajat viihtyvät suoympäristössä. Kiljamossa, lähellä puiston parkkipaikkaa sijaitsee 17 metriä korkea näköalatorni ja pitkospuiden päästä Idänpäänkalliolta löytyy toinen lintutorni.
Torronsuolla majailee kesäisin eräs Suomen suurimmista kurkiyhdyskunnista. Pesiviä pareja on Talpianjärven luhta-alueella jopa nelisenkymmentä.
”Huomattavan paksuturpeinen suo on säilynyt ojittamattomana ja luonnontilaisena joitakin reuna-alueita lukuunottamatta”, Jylhänkangas kertoo.
Aikoinaan pelloksi ojitetuissa osissa vesitalouden muutos näkyy nykyään hieman pirteämmin kasvavana puustona. Myös osa ympäröivästä puustoisesta suosta on muinoin ojitettu metsätalouden tarpeisiin.
Nyt ojien umpeenkasvaminen on jo hyvässä vauhdissa ja täydellinen luonnontila häämöttää kaukaisessa tulevaisuudessa.
ANTTI HIRSAHO
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
