HELLAN KULMILTA Vanhaa perinnettäkeittokattilassa
Näihin aikoihin monella hellalla valmistuu lautasmatka keskiaikaiseen ruokaperinteeseen, kun laskiaisen kunniaksi keitellään hernekeittoa.
Minua ihmetyttää, kuinka jokin ruokalaji onkin voinut säilyä niin ilmeisen samanlaisena satoja vuosia ja on jopa maasta toiseen tunnistettavaa.
Niin se vaan on, että kun ruoka on sekä helposti valmistuvaa että maistuu melkein kaikille, mitäpä sitä hyvää reseptiä muuttamaan.
Hernekeitto syntyy melkein itsestään, mutta aikaa siinä kuluu. Aineksetkin ovat edullisia. Pääasia, että taloudessa on vähintään neljän litran kattila. Ei isommastakaan haittaa ole.
Kattilalliseen tarvitaan puolen kilon pussillinen kuivia herneitä. Lihaksi sopii possun savupotka tai muu savustettu possun liha. Itse valitsen ylikypsää kylkeä, joka voi myös olla uunissa paahdettua. Sitten vielä puoli kiloa porkkanoita ja jonkin verran valkosipulia, jos siitä pitää, ja vettä tietenkin.
Aikaa vievin vaihe on herneitten esivalmistelu. Pitää vilkaista, ettei joukossa ole madonsyömiä. Herneet voi vaikka huuhtaista, jotta pölyt lähtevät.
Olen kehitellyt liotukseen pikamenetelmän: kattilaan herneet ja kolmisen litraa vettä, sitten kuumennetaan neste, mutta vain höyryäväksi ja katkaistaan virta. Parin tunnin pikaliotus vastaa yön yli kylmäliotusta.
Liotusvesi kaadetaan pois ja lisätään tilalle kolme litraa kylmää vettä. Puhdistetut porkkanat raastetaan karkeaksi raasteeksi ja liha leikataan pieniksi kuutioiksi. Vielä sopiva määrä valkosipulia kuutioituna ja keitto kiehumaan.
Herneistä riippuu, kypsyykö keitto tunnissa vai vaatiiko se pidemmän ajan. Pidempikään haudutus ei soppaa pilaa. Suolaa voi lisätä, jos sitä ei irtoa lihasta riittävästi. Sitten höyryävä soppa on valmis syöjien iloksi.
Maikki kulmala on Maaseudun
Tulevaisuuden
toimittaja.
maikki.kulmala@
mt1.fi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
