Hallituksen pakkopulla ei maistu
Ihan niin kuin me maalaiskuntien ja pikkukaupunkien asukkaat ja varsinkin päättäjämme emme tietäisi, että kunnat ovat isojen haasteiden edessä, kuten ovat valtio ja kotitaloudet ja yrityksetkin. Eihän tätä kukaan kiistä.
Kuntien toiminnan uudistusta on viety ansiokkaasti eteenpäin monin tavoin kunta- ja myös valtiovaltalähtöisesti jo vuosikaudet.
Joissakin tapauksissa on päädytty kuntaliitokseen, kuten omassa kotikunnassani – taisi olla jo 70-luvulla. Joissakin tilanteissa muut lääkkeet ovat tehonneet paremmin.
Miten tämä meidän hallituksen yksipuolinen pakkopulla-kuntakartta nyt voisi tuoda jonkin ylivertaisen viisauden, jolla kaikkien kuntien kaikki ongelmat niputetaan ja ratkaistaan saman ratkaisumallin alla? Ei tällaista ole ennen tarvittu
Ehdotuksia voi toki esittää kuka tahansa, mutta että pakolla. Jo on kurikkalainen näkemys muuttunut siitä, mitä lapsuudestani muistelen.
Kartta saattaa olla mietitty Helsingin tai Turun etujen näkökulmasta. Kovin kauas ei tarvitse mennä, kun maisema on varsin erilainen. Nyt pitää olla malttia jatkaa kehitystä kuntatasolla, demokraattisella linjalla, ei käskyttämällä – kannettu vesi kun ei kaivossa pysy.
Kunnissa on asiantuntemusta omien asioidensa hoitamiseen. Jollei sitä jossakin asiassa olisi riittämiin, osannevat pyytää ulkopuolisia asiantuntijoita apuun, muistaen aina, että asiantuntijan täytyy olla riippumaton.
Jos on tarpeen tehdä kuntaliitoksia, ensin ruukataan vähän friiata ja katsella, löytyisikö sopivaa kumppania ja sitten laitetaan kalkulaattorit hyrisemään ja helmitaulut helisemään, jotta nähdään, mikä olisi taloudellisesti paras yhteenliittymä ja millä juridisella konseptilla.
Se harjoitus taisi jäädä ministeriöltä tekemättä. Vai olisiko tämäkin salaiseksi leimattu? Kuntaministerin projektipäällikön on kirjoiteltu sanoneen, että näitä (hyötyjä vai haittoja – ei ole käynyt jutuista ilmi) ei voi laskukoneella laskea. Silloin ehdottaisin helmitaulua tai tietokonetta, joskus kynä ja paperikin auttaa.
Toimittuani vuosikaudet projektipäällikkönä erilaisissa hankkeissa olen tottunut siihen, että on aika turha mennä esittämään uudistusprojektia ilman, että on tarkkaan arvioinut, mitä se tuo ja mitä vie. Sekä rahassa että palvelun laadussa!
Kyllä se siitä. Ei nyt hötkyillä, ettei tule tehtyä sellaisia ratkaisuja, että veronmaksajan selän katkaisee se viimeinen oljenkorsi palveluiden karatessa käsistä ja kallistuessa kauttaaltaan. Kolmen A:n luokittajat eivät tule tänne räknäämään meidän kuntien lukumäärää.
Päivi Manninen
Karuna/Tapiola
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
