”Ylijäämäpolitiikan aikajäämässä historiaan”

Ruuan hinnannousu kirpaisee eniten köyhimmissä maissa ja perheissä. Kuvassa intialaisia koululaisia jonottamassa lounastaan. NOAH SEELAM/lehtikuva Kuva: Viestilehtien arkisto

Maataloustuotteiden ylituotanto saattaa olla historiaa, ja se tulisi ottaa huomioon maatalouspolitiikassakin.

”Maailman ruokamarkkinoilla eletään nykyään käytännössä kädestä suuhun -tilanteessa”, professori Jyrki Niemi MTT:stä totesi Maataloustieteen päivillä Helsingissä tiistaina.

Kymmenen–viidentoista viime vuoden aikana maailman viljantuotanto on lukuisia kertoja jäänyt kulutusta pienemmäksi.

Markkinoilla niukkuus ei vielä 2000-luvun alussa näkynyt, vaan hintavaihtelut olivat pieniä. Vasta satovuonna 2007–08 viljalla koettiin raju hintapiikki, ja seuraava nähtiin 2010–11.

Monet tekijät viittaavat siihen, että ruuan niukkuus ja suuret hintavaihtelut jatkuvat. Maatalouspolitiikkaa onkin suunnattava ylituotannon hallinnasta alijäämäpolitiikan suuntaan, Niemi sanoi. Siitä vain on hyvin vähän kokemusta.

Maa- ja metsätalousministeriön maatalousosaston EU-yksikön vetäjä Kari Valonen totesi, että tämä ajatus näkyy jo komission esityksessä EU:n maatalouspolitiikan uudistamiseksi. ”Komissio korostaa, että elintarviketuotanto pitää säilyttää unionin kaikilla alueilla. Ei tällaisia äänenpainoja kuultu edellisten uudistusten yhteydessä.”

Niemen mukaan epäedulliset säät ja sen takia heikoiksi jääneet sadot olivat vain yksi syy taannoisiin hintapiikkeihin.

Myös kysynnässä on tapahtunut suuria muutoksia. Kaksi suurinta kysyntähäiriötä ovat hänen arvionsa mukaan biopolttoaineiden tuotannon kasvu ja Kiinan lisääntynyt soijan tuonti.

Vuonna 2005 USA:n maissista meni bioetanolin tuotantoon 3,2 miljoonaa hehtaaria vastaava määrä. 2010 osuus oli kasvanut jo 9,6 miljoonaan hehtaariin eli 27 prosenttiin maan maissisadosta.

Kiina on lähes omavarainen vehnän, riisin ja rehuviljan suhteen, mutta maailman soijamarkkinoilla se on iso tuoja, Niemi totesi.

Viime vuosina Kiina on kasvattanut soijavarastojaan vauhdilla. Satovuonna 2006–07 sen varastot vastasivat neljää prosenttia maan vuotuisesta kulutuksesta, 2010–11 jo 23 prosenttia.

Hintoihin vaikuttaa myös kauppapolitiikka. Kun viljan hinta nousi, moni valtio alkoi eristää kotimaan markkinoitaan vientirajoitusten tai muiden toimien avulla. Kotimaan hinnat haluttiin pitää kurissa ja turvata omien kansalaisten ruokahuolto.

Ruuan hinta on sidoksissa myös öljyn hintavaihteluihin ja valuuttakurssien muutoksiin. Spekulanteillakin on markkinoilla roolinsa, jonka suuruudesta ollaan montaa mieltä.

Niemen mukaan moni tekijä tukee käsitystä, jonka mukaan hintojen nousu ei jää väliaikaiseksi.

Maailman väestönkasvu jatkuu, ilmastonmuutos vaikeuttaa viljelyä monilla tärkeillä tuotantoalueilla ja biopolttoainetuotanto nielee edelleen satoa.

Toisaalta korkeat hinnat houkuttelevat viljelijät lisäämään tuotantoa. Varsinkin kehitysmaissa olisi tuotantopotentiaalia, jos maatalouteen siellä investoitaisiin enemmän.

Myös maataloustutkimukselle ladataan suuria odotuksia. Se on ollutkin tuottavaa, sillä esimerkiksi maissin hehtaarisato on 50–60 vuodessa lähes nelinkertaistunut, Niemi totesi.

SATU LEHTONEN

Maataloustieteen päivät jatkuvat Helsingin Viikissä tänään. Kahden päivän aikana ohjelmassa on yhteensä 120 esitystä ja 170 posteria. Kävijämäärän odotetaan rikkovan 600 hengen rajan.

Avaa artikkelin PDF