Lähileipomo kilpailee tuoreudella
Lähileipomossa kahvileipien valmistus on edelleen käsityötä. Pekka Fali Kuva: Viestilehtien arkistoOULU (MT)
”Pieni leipomo ei voi kilpailla hinnalla suurten ketjujen kanssa. Täytyy luottaa siihen, että kuluttajat haluavat lähiruokaa ja lähileipomon tuoreita tuotteita”, summaa Juho Meriläinen Meriläisen leipomosta Oulusta. Lyhyt kuljetusmatka on kilpailuetu.
”Kyllä sen maistaa, jos munkki on eilinen.”
Lähileipomoiden onneksi kuluttajien ajatukset ovat viime vuosina kääntyneet. Nyt lähiruoka on arvossaan, eikä enää tuijoteta pelkkää hintaa, Meriläinen sanoo.
”Viitisen vuotta sitten tilanne oli toinen. Näytti siltä, että suuret valtakunnalliset leipomot jyräävät pienet.”
Lähiruoka-ajatus ja mahdollisimman lyhyet kuljetusmatkat olivat tavoitteena silloinkin, kun Meriläisen leipomo päätti siirtyä pienestä Lumijoen kunnasta Oulun Maikkulaan.
Kommandiittiyhtiön vastuullista yhtiömiestä, Seppo Meriläistä hieman surettaa, että maaseutuyritys muutti kaupunkiin.
Vanhat toimitilat kaipasivat kuitenkin perusteellista saneerausta.
Uuden toimitalon rakentaminen keskelle tärkeintä markkina-aluetta tuntui viisaammalta vaihtoehdolta.
Myös valmistautuminen sukupolvenvaihdokseen vaikutti. Nuorempi polvi oli jo muuttanut Ouluun.
Seppo Meriläinen myöntää, että 40 kilometrin matka Ouluun oli leipomolle hankala.
Uudessa talossa on 1 700 neliötä. Sinne mahtuvat kaikki tarvittavat koneet ja työpisteet. Lisäksi talossa on lounaskahvila ja myymälä.
Muuttamaan päästiin viime vuoden pyhäinpäivänä.
”Kaksoispyhän aikana siirrettiin koneet ja tuotanto. Ei siinä katkosta tullut”, Seppo Meriläinen myhäilee.
Juho Meriläinen arvioi, että leipomoala on aika tiukasti kilpailtu.
Suurimpia menoeriä ovat työvoimakustannukset ja logistiikka. Kahvileipien teko on edelleen käsityötä.
”Suuria määriä varten on koneita, mutta me emme leivo niin paljon.”
”Työn ja kuljetusten rinnalla raaka-aineiden hinta ei ole läheskään yhtä merkittävä”, Juho Meriläinen sanoo.
Yötyö on leipomossa hinnaltaan kaksinkertaista päivätyöhön verrattuna, ja yöllä työt pitää aloittaa. Ruisleivän taikinan teko alkaa puoli tuntia ennen puolta yötä.
Meriläisellä on periaatteena, että kaikki tehdään alusta lähtien uutta. Puolivalmisteita ei harrasteta. Niinpä yötyön osuus kasvaa suhteellisen suureksi.
”Kun asiakas ostaa tuoretta, niin hänen pitää saada oikeasti tuoretta”, Juho Meriläinen toteaa.
Säilöntäaineita ei käytetä. Leivässä on jauhoja, vettä ja suolaa.
Vuodesta 1947 Seppo Meriläisen äiti leipoi pullat ja leivät kotonaan Lumijoella ja myi tuotteet Oulun torilla. Kun toiminta laajeni, rakennettiin leivintupa.
Vuosikymmenten mittaan yritystä laajennettiin, ja uusia tiloja rakennettiin lisää.
Meriläiset pyörittävät myös lounaskahvilaa sekä kahvilaa Oulun keskustassa.
JOUKO RÖNKKÖ
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
