Miksi minua ei kuunneltu?
Pettymysten listaan voisi lisätä vielä vaikkapa Nord Stream 2:n, ydinvoiman, koronavilkun, mutta antaa olla.
Nyt kun hinnat nousevat bensapumpulla ja marketissa, kaikki tuntuvat ihmettelevän silmät suitsirenkaina, että mistä tämä inflaatio tulla tupsahti. Kuva: Päivi SivonenOikeassa oleminen on raskasta. On hirveää katsella, kuinka enemmistö porhaltaa urku auki kahdeksankaistaista moottoritietä päin tyhmyyden tiilimuuria, kun itse sotkee polkupyörällä kivistä polkua ikuisen viisauden laaksoon.
Me oltiin Risto Jne. Penttilän (ex-nusu, nyk. Nato) kanssa jo synnytyslaitoksella sitä mieltä, että Suomen pitää liittyä läntiseen sotilasliittoon, vaikka muut vielä askartelivat plakaatteja YYA-marssille.
Nyt on sitten – yhden helmikuisen yön jälkeen – kaikki sitä mieltä, että Natoon pitää mennä hetikohtanyt. Odotamme Penttilän kanssa rehtiä anteeksipyyntöä kaikesta siitä kurmootuksesta, jota saimme kestää aikaisemmin.
Tunsin Georg C. Ehrnroothin (per.) ja Tuure Junnilan (kok.) kanssa tuimaa tyytyväisyyttä, kun kommunismi ja Neuvostoliitto viimein romahtivat 1990-luvun taitteessa, mutta ei me sentään laukalle karattu.
Ruotsikin lakkautti asevelvollisuuden, myi armeijansa aseistusta huutokaupalla Kiirunan lentokentällä ja Suomesta lähdettiin lompsa auki Venäjän markkinoille.
”Emme me voineet tietää, ettei Venäjästä tulekaan länsimaista, liberaalia demokratiaa”, huokaili muun muassa kokoomuksen ex.puheenohtaja Jyrki Katainen.
Miten niin ei tiedetty? Ei ainakaan minulta tullut kukaan kysymään – tuskin Jorilta ja Tuureltakaan.
Nyt kun hinnat nousevat bensapumpulla ja marketissa, kaikki tuntuvat ihmettelevän silmät suitsirenkaina, että mistä tämä inflaatio tulla tupsahti.
Odotamme Penttilän kanssa rehtiä anteeksipyyntöä.
Kun curling-mestari Markku Ylipaavalniemi (kesk.) kaivoi eduskunnan täysistunnossa povitaskustaan ryppyisen vihkon ja alkoi lukea sieltä laskelmiaan valuutan määrästä markkinoilla ja varoitella homman karkaamisesta käsistä, minä tein mentaalipeukutuksia lehdistölehterillä. Muut vain virnistelivät.
Ei meitä Markun kanssa kukaan kuunnellut. Päinvastoin! Euroopan keskuspankki holvasi rahaa talikolla markkinoille ja EU sorvasi tukipakettia tukipaketin perään, niin että talouselämän tukipilarien murtumista ei kuullut setelinkahinan läpi.
Suomen valtio aloitti taipaleensa resupekkakerjäläisenä, mutta nyt on menestytty jo niin hyvin, että velkaa on liki 140 miljardia euroa. Se on sellaiset rapiat 25 000 euroa per lärvi. Ja korko nousee. ”Räntan sover inte”, tiesi jo Marcus Wallenberg, mutta eihän kapitalistia pidä kuunnella.
Pettymysten listaan voisi lisätä vielä vaikkapa Nord Stream 2:n, ydinvoiman, koronavilkun, mutta antaa olla.
Ja tiedän minä senkin, miten käy lätkäkisoissa, mutta enpä viitsi pilata viisaimpien iloa.
Kirjoittaja on politiikan toimittaja.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat





