Kun ammattilainen ohjaa,harrastajakin oppii
Ammattikoreografi Sami Vartiainen (oik.) ohjaa kuoroa ja Angelika Klasia, joka esittää pariisilaista laulajatarta Angele Didieriä. Piiu Korhonen Kuva: Viestilehtien arkistoKERAVA (MT)
Jos mielessä olisi sopiva henkilö omalle näyttämölle, ei kannata kainostella, vaan voi reilusti soittaa ja tarjota töitä.
Näin neuvoo keskiuusmaalaisen Keravan Oopperan puuhanainen ja rahastonhoitaja Merja Halmetoja. Monella koulutetulla ammattilaisella on nimittäin hänen mukaansa jopa pulaa työstä.
”Suomi on pieni maa, jossa on paljon taitavia osaajia. Ammattilaisen saaminen harrastajien pariin on sopimuskysymys ja työtarjous siinä, missä muutkin.”
Keravan Oopperalla on ollut jo pidempään tapana käyttää ponnistuksissaan ammattilaisia. Siihen on monta syytä: harrastajat saavat uutta oppia, ammattilainen tekee taattua jälkeä ja esitykset otetaan vakavammin. Myös yleisöstä on tullut laatutietoisempaa.
”Uusi esitys on aina taloudellinen riski, kun elämme lähes pelkästään lipputuloilla. Tunnetut esiintyjät tuovat näkyvyyttä ja katsojia”, Halmetoja kertoo.
Keravan Ooppera tekee isomman esityksen joka toinen vuosi. Esityskertoja on tusinan verran ja budjetti 100 000 euron luokkaa.
Juuri nyt harjoitellaan Luxemburgin kreiviä, jonka ensi-ilta on Kerava-salissa ensi lauantaina.
Operetin ohjaaja on näyttelijänäkin tunnettu Anu Hälvä. Kreivinä vuorottelevat Kansallisoopperan tunnetut tenorit Jyrki Anttila ja Ilkka Hämäläinen sekä pariisilaisena laulajattarena Angelika Klas ja Anu Hälvä.
Ammattilaulajia on mukana kaikkiaan kahdeksan.
Loput solistit ja kuoro koostuvat laulua harrastavista paikallisista. Puvut ommellaan ja lavasteet valmistetaan itse.
Millaista harrastajia on ohjata?
”Olen oikein tyytyväinen, porukka on mukavaa. Työ on tietenkin aina työtä ja harrastajien ohjaaminen erilaista kuin ammattilaisten. Mutta mikä taidoissa hävitään, se sydämessä voitetaan”, Hälvä sanoo.
”Ihailen suunnattomasti sitä, että ihmiset jaksavat vielä oman leipätyönsä päälle tulla harrastamaan tänne”, hän huokaa eräänkin sunnuntain viisituntisten harjoitusten jälkeen.
Hälvä vakuuttaa ammattilaisten jalkautuvan myös maakuntiin.
”Tietenkin! Olen itsekin ohjannut kaksi kesää Ristiinassa.”
Entä millaista on olla ammattilaisen ohjattavana?
”Tilanne on herkullinen, kun en etukäteen tuntenut Hälvän ohjaustapaa. On opettavaista ja harvinainen tilaisuus olla ammatti-ihmisten kanssa tekemisissä”, sanoo kymmenisen vuotta oopperaa harrastanut Jaana Alatalo.
Ammattiote näkyy Alatalon mukaan erityisesti ohjaajan tulkinnoissa ja siinä, että ammattinäyttelijät omaksuvat helposti ohjauksen nopeat muutokset.
”Tässä oppii, että kuuluisuudetkin ovat ihan normaaleja ihmisiä. Me teemme tätä yhdessä, emmekä erottele ammattilaisia ja ei-ammattilaisia”, kuorossa laulava Alatalo sanoo.
Ooppera ja operetti voivat kuulostaa monen korvissa luotaantyöntävältä kokemukselta, mutta varsinkin operettien ilmapiiri on kepeä ja sanomakin ajaton.
Luxemburgin kreivin ruhtinatar Kokozowia esittää ikipirteä eläkeläinen Pirjo Vainio, joka heittäytyy sohvalle ja kiteyttää ihmiselon ikuisen paradoksin näin:
________________________________
”Mihin häipyi elon leppoisuus,
johon ennen vielä uskottiin?
Annettaisiin edes tilaisuus
me itsellemme päiviin mukaviin.
Rennosti näin elämästä
selvitään yhdessä tästä –
hengissä vaan kukaan ei.”
________________________________
Itävaltalais-unkarilainen Franz Lehár sävelsi Luxemburgin Kreivin vuonna 1909 ja sitä ennen Iloisen lesken.
EIJA MANSIKKAMÄKI
Luxemburgin Kreivin ensi-ilta
on Kerava-salissa 5.10.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
