Suomi on huoltovarmuuden huippumaa – kriisissä selviämisen opit kiinnostavat nyt maailmalla

Suomen huoltovarmuusajattelu ei perustu ainoastaan varastointiin. Yksityinen ja julkinen sektori toimivat tiiviissä yhteistyössä varmistaakseen yhteiskunnan toiminnan kaikenlaisissa poikkeusoloissa. Kuva: Markku Vuorikari, MT, Jaana Kankaanpää

Suomalainen, vuosikymmenien aikana kehittynyt huoltovarmuusajattelu on maailmalla erikoisuus. Materiaalisen varautumisen ja kriisinkestävyyden yhdistelmän laajuus on omaa luokkaansa. Viime vuosikymmenen aikana kriisit ovat kuitenkin herätelleet varautumisajattelua myös muualla.

Ruotsi purki omia varautumisrakenteitaan kylmän sodan ja Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen. Ruotsissa ajateltiin, että keskitetyistä varmuusvarastoista voitiin luopua.

Nyt länsinaapurissa rakennetaan uudelleen järjestelmiä, jotka purettiin vuosikymmeniä sitten.

Huoltovarmuuskeskuksen (HVK) erityisasiantuntijan Katri Liekkilän mukaan Ruotsissa puhutaan kokonaismaanpuolustuksesta, joka käsittää samoja teemoja kuin huoltovarmuus ja kokonaisturvallisuus Suomessa.

”Ruotsissa määritellään parhaillaan yhteiskunnan kriittisiä sektoreita ja toimintoja, niiden varautumista ja ohjausrakenteita”, Liekkilä kertoo.

Muista Pohjoismaista Norjassa huoltovarmuusajattelua löytyy esimerkiksi energian saatavuuden turvaamiseen liittyviin kysymyksiin. Norjassa sovelletaan myös Naton siviilivalmius- ja resilienssiajattelua.

Koronaviruspandemian myötä Tanskassa ryhdyttiin vahvistamaan terveydenhuollon materiaalivarautumista. Maayhteys Manner-Eurooppaan ja globaali logistiikkaosaaminen tarkoittavat, että Tanskan huoltovarmuuden lähtököhdat ja starpeet eroavat muista Pohjoismaista.

Liekkilän mukaan jokaisen maan varautuminen perustuu yhteiskunnan omiin tarpeisiin ja tavoitteisiin. Esimerkiksi pitkälle digitalisoituneessa Virossa pohdinnat liittyvät siihen, miten maan verkkopohjaiset järjestelmät pidetään toimintavarmoina myös kriisiaikoina.

Suomalainen huoltovarmuusajattelu on syntynyt pula-aikojen vaikutuksesta. Arvaamaton itänaapuri on opettanut varautumaan. Myös maantiede on vaikuttanut käytäntöjen kehittymiseen. Suomea on perinteisesti verrattu sijaintinsa vuoksi saareen.

Ulkopoliittisen instituutin ulkopolitiikan ohjelmajohtajan Harri Mikkolan mukaan varautumisen arvo on nähty Suomessa silloinkin, kun se on muualla menettänyt merkitystään.

Suomessa ei esimerkiksi ole koskaan ryhdytty purkamaan varmuusvarastoja, vaikka varastoidun tavaran määrää vähennettiinkin.

Huoltovarmuusajattelu on kuitenkin kokenut meilläkin muutoksen.

”Maanpuolustuksesta ja varmuusvarastoinnista laajennettiin koko yhteiskunnan kriittisten toimintojen turvaamiseen, myös rauhan aikana”, Mikkola sanoo.

Yksityisten ja julkisten tahojen laaja yhteistyö on suomalaisen järjestelmän erikoisuus. Kriittiset kohteet tunnistetaan, ja sektoreihin ja pooleihin jaetut toimijat jakavat keskenään tilannekuvaa ja tietoja.

Huoltovarmuusorganisaatio takaa esimerkiksi vähittäiskauppojen toiminnan myös rauhanajan poikkeusoloissa. Järjestelmän avulla varaudutaan esimerkiksi laajoihin sähkökatkoihin tai tietoliikennehäiriöihin.

Mikkolan mukaan suomalainen huoltovarmuusajattelu on herättänyt viime aikoina ennennäkemätöntä kansainvälistä kiinnostusta. Myös Natossa on arvostettu hakijamaan laadukasta varautumista.

Suomen huoltovarmuusajattelu eroaa Naton siviilivalmiusajattelusta. Huoltovarmuus turvaa yhteiskunnan toimintaa. Siviilivalmius puolestaan keskittyy siihen, miten siviilit voivat tukea Naton sotilasoperaatioita.

Viime vuosina myös Naton siviilivarautuminen on alkanut kattaa myös muun muassa sodan ja rauhan välistä harmaata aluetta ja hybridivaikuttamista.

Eurooppaa on kohdannut 2000-luvun aikana joukko kriisejä, jotka ovat korostaneet varautumisen merkitystä. Erityisesti Ukrainan sota ja Covid19-pandemia ovat osoittaneet huoltovarmuuden merkityksen.

EU-päätöksenteossa puhutaan nykyisin paljon resilienssistä eli kriisinkestävyydestä ja strategisesta autonomiasta. Sisällöllisesti kyse on osittain samoista ajatuksista kuin huoltovarmuudessa.

Ulkopoliittisen instituutin tutkijan Tuomas Iso-Markun mukaan suomalainen huoltovarmuusajattelu on kuitenkin eurooppalaisittain poikkeuksellista. Muissa jäsenmaissa tai Unionin tasolla ei ole olemassa vastaavia varautumisen rakenteita.

Hänen mukaansa Euroopan tasolla olisi myös hankalaa rakentaa vastaavanlaista kokonaisuutta. EU:ssa on kuitenkin käynnissä hankkeita, joissa voidaan edistää huoltovarmuuden kannalta olennaisia asioita.

EU myös käyttää sääntelyvaltaa asioissa, jotka liittyvät huoltovarmuuteen. Iso-Markku mainitsee lääke- ja rokotetuotannon ja yhteisen kyberturvallisuuden.

Komissio valmistelee myös sisämarkkinoiden hätäapuvälinettä, jonka tarkoitus on varmistaa sisämarkkinoiden toiminta kriisitilanteissa. Toinen huoltovarmuusajattelua noudatteleva esitys on kriittistä infrastruktuuria turvaava CER-direktiivi.

Tänään keskiviikkona ilmestyy vuoden laajin ja suurilevikkisin Maaseudun Tulevaisuus, kun huoltovarmuutta käsittelevä jättinumero jaetaan 350 000 kotiin.

Huoltovarmuus on ollut MT:n ydinsisältöä jo yli sadan vuoden ajan. Voit tutustua MT:n sisältöihin vapaasti keskiviikkona ja torstaina, kun lehden maksumuurit avataan jättinumeron kunniaksi.