Uhkailuun on puututtava
Viime aikoina on uutisoitu näyttävästi tappouhkauksien saamisesta liittyen ruotsien kieleen. Yksi jos toinen entistä arvovaltaisempi on puuttunut asiaan ja tuominnut sen jyrkästi. Valitettavasti se ei auta mitään, sillä nämä uhkaajat tietävät oikeutensa.
Suomessa on laajasti ajateltuna mielipiteenvapaus ja toisten uhkaileminen kuuluu tähän. Oikeus ei käytännössä ole sama kaikille, sillä joillekin tämä katsotaan osaksi toimintakulttuuria. He ovat osa oikeusjärjestelmää niin teoriassa kuin käytännössä ja heitä tuetaan kaikin tavoin.
On aiheellista kysyä, missä ovat vastuunkantajat ja isokenkäiset uhkailemisen kitkemisen puolesta?
Aina on helppo todeta, että tappouhkauksien takana on yksilö ja kyse vain marginaalista. Jokainen asioita seuraava kuitenkin tietää, että kyse on laajemmasta ilmiöstä.
Politiikan parissa esimerkin antaminen kansan kiihottamisesta vähemmistöjä vastaan on tänä päivänä puhdas kilpailuetu, ei muuta. Se tuo suuren palkan, mutta ei vastuuta sen kantamisesta.
”Hiljaisuus on myöntymisen merkki”, on todellisuudessa yleinen väärinkäsitys. Liian moni suomalaisista toimii nimimerkillä ja selän takana. Todellisuus tulee esille vain, kuin simaa on pelissä ja estot poissa. Tai kun, julkisuuden valokeilaa ei ole läsnä.
Mielestäni olisi korkea aika puuttua lain kannalta uhkailemiseen laajemminkin. Käytännössä tämä tarkoittaa arvoina avoimuuden lisäämistä ja nimettömyyden purkamista asian ympärillä.
Sanktioiden kannalta uhkaileminen pitää päivittää sille kuuluvalle tasolle. Todellisuudessa tämä tarkoittaa sitä, että uhkailijoiden pitäisi asua samassa paikassa.
Kokonaisuuden kannalta oleellista on huomata, että kaiken takana on ihminen. Kohu ruotsin kielen ympärillä on hyvä, jos se ulotetaan koskemaan muitakin tappouhkauksien saajia. Niitä nimittäin riittää laajalla rintamalla – allekirjoittanutta myöten. Yhdistetään voimamme – menestytään yhdessä ja pysytään ennen kaikkea hengissä.
Marko Hoikkaniemi
Haukipudas
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
