Analyysi: Kansan suosikit eivät Suomen presidentiksi halua – kuka nousee Sauli Niinistön seuraajaksi?
Suomalaisten suosikkeina on henkilöitä, jotka eivät halua tehtävään.Suomen seuraava presidentti valitaan 28. tammikuuta 2024 eli 396 päivän päästä. Se tuntuu paljolta, mutta on vähän siihen nähden, mitä valitaan.
Moni jännitti Sauli Niinistön ensimmäistä valintaa. Tuleeko meille liian oikeistolainen presidentti? Viekö hän meidät Natoon? Kykeneekö hän yhdistämään kansaa ja olemaan maan isä?
Kausi sujui rauhallisissa merkeissä, ja toinen kausi vaikutti istuvalle presidentille, tuolloin 69, jäähdyttelykaudelta. Kausi alkoi helmikuussa ja samassa kuussa syntyi Aaro-kuopuskin, joten ilmassa olivat mukavan pehmopresidenttiyden ainekset.
Ajat muuttuivat, ja vauhti kiihtyi. Niinistö osoitti arvonsa isällisessä olemuksessaan ja mielipiteiden lujuudessaan tuodessaan koronassa ilmi huolensa vanhusten välttelystä, todetessaan Venäjän riisuneen naamionsa ja lennellessään ristiin rastiin hakemassa tukea Suomen Nato-jäsenyydelle. Moni nuorempikaan ei kykenisi samaan.
Suomen presidentiltä on aina toivottu hyviä suhteita Venäjään. Jatkossa on puntaroitava entistä enemmän, kuka selviää uskottavasti ihan kaikesta ja tulee toimeen ja diplomaattisesti kaikkien kanssa, myös änkyröiden. Ei ihme, että kolme nimeä nousee yhä ylitse muiden: Niinistö, pääministeri Sanna Marin (sd.) ja ulkopolitiikan tutkija Mika Aaltola.
MT:n kyselyssä tasan kaksi vuotta ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan eli 24.2.2020 peräti neljäsosa suomalaisista oli valmis jatkamaan Niinistön kautta poikkeuslailla vuoden 2024 jälkeen. Siis jo ennen Venäjän hyökkäystä.
Viime keväänä aiheesta tehtiin kansalaisaloitekin. Kuulosti, kuin kansa kaipaisi uutta Urho Kekkosta. Niinistö on tuolloin 75-vuotias, ja hän on sanonut, ettei kaipaa jatkoa.
Aaltola on kieltäytynyt kunniasta, samoin kuin raikas, reipas ja railakas Marin, joka on pääministerinä ponnauttanut koko Suomen maailmankartalle. Ehkä hän ei kaipaa presidentti-instituution kahleita? Ehkä hän tähyää Natoon, EU-komissioon tai YK:hon? Tai ei halua astua komissaari Jutta Urpilaisen varpaille? Urpilainen kun on toistaiseksi tiheimmin mainittu SDP:n nimi, eikä hän ole kieltäytynyt kisasta.
Keitä muita meille jää? MT:n kyselyssä joulukuun alussa ykkössuosikiksi ohi pankinjohtaja Olli Rehnin (kesk.) nousi ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr.) 17 prosentin kannatuksella.
Rehn on rauhallisuudessaan presidenttiaineista mutta pankkiirina sivussa päivänpolitiikasta. Haavisto on päässyt esiin maailmankriisien neuvottelijana, joka puhuu selvästi ja suorasti, niin kuin suomalainen haluaa.
Aaltola oli MT:n kyselyssä kolmas ja perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho neljäs. Halla-ahon nimi voi yllättää, mutta kertoo, että kansa arvostaa tässä ajassa analyyttistä ja kuvia kumartamatonta suorasuuta. Ja voi kai sitä kysyä, milloin 18 prosentin puolueen ihmiset aletaan ottaa yhtä vakavasti kuin alle kymmenen.
Entä kykypuolue? Kyselin kokoomuksen kokkareilla keskisyksystä muina naisina mahdollisia pressaehdokkaita. Useimmin mainittiin Jyri Häkämies, Antti Häkkänen ja Paula Risikko. Häkämieshän sanoi jo vuonna 2007, että Suomen turvallisuushaasteet ovat ”Venäjä, Venäjä ja Venäjä”. Häkkänen ja Risikko taas ovat nuhteetonta maakunnan väkeä ja vakauden perikuvia. Potentiaalisin voi olla Elina Valtonen.
Entisen pääministerin Alexander Stubbin (kok.) kannatus on laskussa, eikä myöskään alkuvuoden ykkösnimi Jan Vapaavuori nousse enää kanveesista, johon hänet paiskasivat Helsingin ja Olympiakomitean johtamiskuprut.
Entä keskusta? Matti Vanhanen on kieltäytynyt, ja jos Rehnin tähti on laskussa, voisiko puolustusministeri Antti Kaikkosen nousta saman verran? Pienesti epäilen. Annika Saarikosta ei puhu kukaan, eikä Paavo Väyrysestä, vaikka tämä pompanneekin taas kuin vieteriukko laatikosta.
Yksi ehdokas on jo asetettu: Liike Nytin puheenjohtaja Harry "Hjallis" Harkimo.
Politiikan ulkopuolelta on Aaltolan lisäksi nostettu esiin Suomen Yhdysvaltain-suurlähettiläs Mikko Hautala. Hän näyttää hivenen presidentti Kekkoselta, tulisi Martti Ahtisaaren tapaan diplomatian puolelta eikä ole kieltänyt spekulointeja. Miten olisi?
Taidemaailmassa ei taida olla ketään nyt kun Vesku Loiri ja Kari Tapiokin ovat pois. Onhan meillä sinivalkoiset Katri Helena ja Jukka Kuoppamäki, Suomen muotoisen pilven alla Arttu Wiskari ja Minun Suomeni Lauri Tähkä, mutta silti.
Hyvälle tyypille olisi tilausta, sillä epävarmoja äänestäjiä on eniten, 29 prosenttia suomalaisista.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat







