Kaappausyritys paljasti Putinin haavoittuvuuden, mutta sen voi tulkita myös lavastukseksi

Vladimir Putin vierailullaan Säätytalossa vuona 2009. Kuva: Jaana Kankaanpää

Uutiset|Politiikka ja talous

25.6.202310:18

Analyysi

Tapio Nurminen

Tilanne Venäjällä näytti juhannuspäivänä kiistatta dramaattiselta.

Jevgeni Prigozhinin johtaman kyseenalaisen Wagner-palkka-armeijan sotilaat etenivät etelästä kohti hälytystilassa olevaa Moskovaa. Kapinalliset eivät vaatineet suoraan presidentti Vladimir Putinia tilille vaan halusivat omien sanojensa mukaan vaihtaa Ukrainan taistelukentillä karkeasti epäonnistuneen Venäjän korkeimman sotilasjohdon.

Aiemmin aamulla Putin varoitti historiallisella viittauksella, että aseellinen kapina voi johtaa samanlaiseen kaoottiseen sisällissotaan ja julmuuksiin kuin mitä Venäjällä nähtiin vuonna 1917 lokakuun vallankumouksen jälkeen. Kremlin isäntä alleviivasi tilanteen vakavuutta muistuttamalla yhdestä Venäjän historian suuresta traumasta.

Hetken todella näytti siltä, että Ukrainaan hyökännyt ja siellä parhaillaan ukrainalaisten vastahyökkäystä torjuva Venäjä ajautuu veriseen sisällissotaan, mutta vain hetken.

Illalla kaikki oli ohi. Kaappaus kilpistyi yhtä yllättävästi kuin se oli alkanutkin. Moskovaa uhmannut Jevgeni Prigozhin vetäytyi hymyssä suin Valko-Venäjälle. Kaikilta pääosin vahvistamattomiin tietoihin perustuneilta spekulaatioilta ja toinen toistaan synkemmiltä uhkakuvilta putosi ainakin osittain pohja pois.

En varmasti ollut ainoa, jolle tuli mieleen vuoden 1991 elokuun kaappausyritys. Tuolloin kuolinkouristuksiin ajautuneen Neuvostoliiton turvallisuuskoneisto ja vanhoilliset kommunistit yrittivät syrjäyttää presidentti Mihail Gorbatshovin.

Seurasin vuoden kaappausta paikan päällä Uuden Suomen ja MTV:n uutisten kirjeenvaihtajana. Tilanne ja aika oli silloin erilainen, mutta myös silloin tilanne näytti hetken hyvin dramaattiselta.

Mitä Prigozhinin ja hänen pääosin rikollisista kootun brutaalin, mutta ilmeisen tehokkaan palkka-armeijansa operaatiosta pitäisi näin äkkiseltään ajatella?

Lopullisia johtopäätöksiä ei kukaan vielä pysty tekemään ja erityisesti ulko- ja turvallisuuspolitiikasta vastaavien kannattaa välttää turhaa spekulointia. Muutamiin seikkoihin kannattaa silti kiinnittää huomiota.

Kaappausyritys paljasti Putinin haavoittuvuuden kaikista näytelmän ihmetystä herättäneistä piirteistä huolimatta. Venäjän johtajan asema ei ole niin vahva kuin ehkä on ajateltu.

Kansainvälisten sotilasasiantuntijoiden mukaan Putinin ensisijainen tavoite on jo jonkin aikaa ollut näännyttää ukrainalaiset pitkällä viivytyssodalla. Tähän tavoitteeseen on vaikea päästä, jos asevoimien ja turvallisuuskoneiston rivit rakoilevat.

Moskovan propagandakone ei Wagner-pomon uhittelun aikana viitannut kertaakaan siihen, että Yhdysvalloilla tai Natolla olisi jotenkin sormensa pelissä. Myös tätä voi pitää merkkinä Putinin haavoittuvuudesta. Jonkinlainen sisäinen valtataistelu on käynnissä. Syytä ei enää voi sysätä Venäjää uhkaavalle lännelle.

Yksi keskeinen kysymys on, toimiko Prigozhin yksin vai oliko hänellä liittolaisia asevoimien ja turvallisuuskoneiston keskenään taistelevissa klikeissä − tai ehkä jopa vallan keskuksessa Kremlissä.

Sen perusteella, mitä juhannuspäivänä julkisuudessa nähtiin ja kuultiin, Wagner-ryhmän johtaja jäi yksin.

Prigozhinin tiedossa olevat läheiset liittolaiset, kuten Ukrainan hyökkäystä hetken johtanut pahamaineinen kenraali Sergei Surovikin ja Tshetsenian johtaja Ramzan Kadyrov, tuomitsivat Prigozhinin toimet. Hetken näytti jopa siltä, että Kadyrovin joukot ottavat yhteen Wagner-sotilainen kanssa.

Venäjän turvallisuuspalvelu FSB oli selkeästi Putinin puolella. Samoin kansalliskaarti eikä yksikään asevoimien korkea-arvoinen upseeri signaloinut tukeaan kapinajohtajalle. Myös Venäjän poliittinen eliitti oli hiljaa.

On vaikea sanoa, mitä tavalliset venäläiset tapahtumista ajattelevat. Joidenkin venäläisten mielipidemittausten mukaan Progzhinilla on paljon kannattajia, mutta mittausten luotettavuutta on syytä epäillä.

Putinin suosio taas on perustunut koko hänen valtakautensa ajan siihen, että hän on taannut venäläisille vakaat, turvalliset ja myös taloudellisesti kohtuullisen hyvät olot. Tuore kaappausyritys osoittaa, ettei Putin enää hallitse Venäjää niin suvereenisti kuin on ajateltu ja uskottu.

Viime päivien tapahtumista voi kuitenkin tehdä myös toisenlaisen tulkinnan. Oliko koko merkillinen operaatio lavastus, jolla Putin pyrki vahvistamaan asemaansa pinnan alla kuplivassa sisäisessä valtataistelussa ja tasoittamaan tietä puhdistuksille asevoimissa?

Dramaattisen näytelmän pääpukarit, presidentti Putin ja Wagner-johtaja Prigozhin eivät kapinayrityksen aikana kertaakaan syyttäneet toisiaan nimeltä. Miksi näin?

Ehkä siksi, että Putin oli hiljaa hyväksynyt vanhan liittolaisensa toimet, joilla haluttiin ennen muuta korostaa asevoimien johdon dramaattisia virheitä Ukrainassa.

Ehkä eilinen yllättävä ”neuvottelutulos” oli suunniteltu etukäteen. Ehkä kansalle haluttiin osoittaa, että ”sotasankari” Prigozhin oli oikealla asialla ja että ”viisas Venäjän johtaja” tekee tästä oikeat johtopäätökset eli aloittaa puhdistukset asevoimien johdossa?

Prigozhinin operaatiossa oli paljon käsikirjoitetun tosi-tv:n piirteitä. Ehkä räikeimpänä niistä videoitu Venäjän armeijan korkea-arvoisten upseerien yritys taivuttaa Wagner-johtaja perääntymään.

Ukrainalle ja sen läntisille tukijoille kaappausyritys osoitti epäonnistumisestaan huolimatta, että Venäjän asevoimien rivit ovat ehkä jopa enemmän sekaisin kuin mitä on oletettu.

Omituinen näytelmä ei välttämättä tarkoita sitä, että Ukrainan on helpompi päästä taistelutantereella niskan päälle. Se saattaa kuitenkin viitata siihen, että sotaa ei sittenkään ratkaista pelkästään taistelutantereella, vaan se voi tapahtua myös Moskovassa.

Samaan aikaan on hyvä huomata, että valtataistelu tai jopa vallan vaihtuminen ei muuta tilannetta paremmaksi Ukrainan, lännen eikä Venäjän kannalta. Pikemminkin päinvastoin.

Putinin mahdolliset syrjäyttäjät voivat ajaa Venäjän entistä pahempaan kaaokseen, jonka seuraukset voivat olla kohtalokkaita.