Esko Ahon mielestä Suomen taloudessa on sama vaarallinen poljento kuin 1980-luvun lopussa – yksi yhtäläisyys on kylmäävä

Esko Aho muistuttaa, että 1980-luvun lopun ja 1990-luvun alun valuuttaluotto-ongelma iski kaikkein pahiten kiinteistömarkkinoihin ja osakkeisiin. Kun varsinainen lama alkoi, pahin oli jo tapahtunut. Kuva: Jarno Mela

Esko Aho (kesk.) on yhä edelleen monille suomalaisille se poliittinen johtaja, joka 1990-luvun lamassa pelasti pankit, mutta jätti kotitaloudet ja yrittäjät oman onnensa nojaan.

Viime vuosien talouspoliittisessa keskustelussa on viitattu Ahon porvarihallituksen virheisiin, joita ei enää haluta toistaa. Yhtenä keskeisenä Ahon hallituksen virheenä pidettiin sitä, ettei elvyttävää velkaa otettu tarpeeksi.

”Se, että arvostellaan jälkikäteen, kuuluu asiaan yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. On mahdotonta ajatella, että kaikki taputtaisivat ja olisivat samaa mieltä, kun teet päätöksiä vaikeassa tilanteessa”, hän korostaa ja jatkaa 1990-luvun velkaantumisesta.

”Toisin kuin kuvitellaan, velkaa otettiin todella rajusti 90-luvun alussa. Vuonna 1993 valtion velan lisäys oli 60 prosenttia sen vuoden valtion tuloista. Viime vuonna valtion velkataakka kasvoi voimakkaasti, mutta se vastasi 15 prosenttia valtion tuloista.”

Kitkerän arvostelun kohteena olleita säästöjä tehtiin Ahon mukaan pakkoraossa.

”Ne olivat ehto sille, että valtion velkahanat pysyivät auki ja korko oli siedettävä. Jotta saatiin velkaa, piti pystyä osoittamaan, että velkaantuminen loppuu joskus”, Aho kertaa.

Hänen mukaansa on selvää, että kovissa kriiseissä velkaannutaan. Niin tapahtui sekä 1990-luvun lamassa että vuoden 2008 finanssikriisin yhteydessä. Velkaa on otettu myös koronapandemian ja energiakriisin seurausten taklaamiseksi.

Yhdestä 1990-luvun lamaa ja nykytilannetta yhdistävästä seikasta keskustan entinen pitkäaikainen puheenjohtaja on erityisen huolissaan.

”Nollakorkoihin on suhtauduttu viime vuosina samalla tavalla kuin 1980-luvun loppupuolella suhtauduttiin valuuttaluottoihin. Pankit myönsivät niitä holtittomasti ja asiakkaat ottivat riskeistä piittaamatta”, Aho vertaa

Hän painottaa, että valuuttaluottoja ei olisi pitänyt myöntää kenellekään, jolla ei ole valuuttamääräisiä tuloja. Luottoihin sisältyi valtava valuuttakurssi- ja korkoriski. Niiden laukeaminen ajoi erityisesti yrittäjiä ahdinkoon. Se syvensi osaltaan Suomen historiallista lamaa.

”Viime vuosina on unohdettu varovaisuus nollakorkoisten lainojen kanssa. Julkisella puolella on eletty kuvitellen, että halvat lainat ovat ikuisia ja että korkoja nostava inflaatio on lopullisesti tainnutettu. Nyt rahan hinta nousee ja tullaan ikäviin tilanteisiin”, Aho varoittaa.

”Ikävillä tilanteilla” hän viittaa siihen, etteivät kotitaloudet ja yritykset pian selviä lainojensa lyhennyksistä, kun kuluttajahinnat kohoavat energian hinnan vetäminä pilviin ja korot nousevat. Samaan aikaan talouskasvu hyytyy ja valtion velanhoitokulut kasvavat.

Ahon mielestä Suomen tulevaisuus on korkean teknologian ja osaamisen lisäksi uusiutuvassa energiassa ja metsissä.

”Suomessa jokaisen, vihreistä vihreimmänkin, pitäisi nyt ymmärtää, että me voimme metsätaloudessa opettaa muuta Eurooppaa ja meillä on vähemmän saatavaa muusta Euroopasta.”

Aho pitää valitettavana sitä, että osa ympäristöliikkeestä on antanut suomalaisesta metsätaloudesta sellaisen kuvan, että metsiä tuhotaan koko ajan.

”Totta kai metsien hoitoa ja käyttöä pitää koko ajan parantaa ja kehittää eikä luonnonsuojeluasioita saa unohtaa, mutta perusasiat ovat meillä kyllä kunnossa”, Aho sanoo.

Hän muistuttaa, että pelkästään tänä vuonna maastopalot ovat tuhonneet Euroopassa noin 700 000 hehtaaria metsää. Vuonna 2017 yksin Portugalissa palot tuhosivat metsää yli puoli miljoonaa hehtaaria. Suomessa avohakkuut, joita ympäristöliike jyrkästi arvostelee, kattoivat 136 000 hehtaaria vuonna 2020.

Myös tuulivoiman rakentamisessa Aho näkee valtavan mahdollisuuden.

”Jos joku olisi kymmenen vuotta sitten sanonut, että tuulisena päivänä 30 prosenttia Suomen sähkön kulutuksesta voidaan kattaa tuulivoimalla, sitä olisivat nauraneet naurismaan aidatkin.”

”Viime vuonna tuulivoiman osuus teollisuuden kiinteistä investoinneista oli jo 20 prosenttia ja ne olivat investointeja nimenomaan maakuntiin ja maaseudulle. Yhtenä hyvänä esimerkkinä on Lestijärvi Pohjanmaalla. 700 asukkaan kunnassa on investoitu 650 miljoonaa euroa tuulivoimaan”, Aho luettelee

Hänen mielestään Suomi voi osana Pohjolaa olla merkittävä fossiilittoman energian toimija, kun tuulivoiman rinnalla investoidaan vetyratkaisuihin, joilla puhtaasti tuotettua sähköä on mahdollista varastoida. Vaikka niiden lisäksi tarvitaan sekä ydinvoimaa että vesivoimaa, päästötön energia avaa mahdollisuudet mittaville teollisille investoinneille.

Lue lisää: