"Turvavarastoihin ei tavaraa ole paljon kertynyt" – turpeen osalta energiatuotannon huoltovarmuus on menetetty
Nopea turpeen alasajo pudotti tuotannon pariin miljoonaan tonniin. Kuiviketurvetta riittänee vielä ensi vuodelle, arvioi Bioenergia ry.
Energiaturpeen nosto laski tänä vuonna kahdesta kolmeen miljoonaan kuutiometriin. Turvavarastoihin tavaraa ei ole juuri riittänyt viime eikä edelliskesän urakoista. Kuva: Sanne KatainenKotimaisen turpeen merkitys Suomen energiahuoltovarmuudelle on historiaa. Helsingin Sanomien haastattelema Huoltovarmuuskeskuksen voimajärjestelmäasiamies Petri Nieminen pitää muutosta nopeudessaan dramaattisena.
Toimialapäällikkö Hannu Salo Bioenergia ry:stä sanoo MT:lle, ettei tieto ole laatuaan ennalta arvaamaton.
”Ei se ole mikään yllätys. Olemme jo vuoden 2020 alusta asti sanoneet samaa, kun päästöoikeuden hinta nousi. Tämä koski 88:aa prosenttia energiaturpeen käytön volyymista”, Salo sanoo.
Vain reilu 10 prosenttia energiaturpeen käytöstä oli Salon mukaan päästökaupan ulkopuolista, joten turvetta ei markkinataloudessa kannata tuottaa, kun varastoja vielä on.
Tänä kesänä tuotetun turpeen energiasisällön terawattituntimäärät tarkentuvat lähiaikoina.
”Viime vuonna energiaturvetta tuotettiin 6,7 terawattituntia, mutta turvavarastoihin ei tavaraa ole paljon kertynyt.”
Huoltovarmuuskeskuksen ilmoituksen mukaan viime vuonna energiaturpeen turvavarastoissa oli 3,2 terawattituntia vastaava reservi.
Energiaturvetta tuotettiin 2010-luvulla keskimäärin 15–16 miljoonaa kuutiometriä. Viime vuonna energiaturpeen tuotanto oli vielä 6,5 miljoonaa kuutiota.
”Tänä vuonna tuotanto pienenee kahdesta kolmeen miljoonaan kuutiometriin”, Salo arvioi.
Viime keväänä hallituksen kehysriihessä tehty korjausliike verorajaa nostamalla ei Salon mukaan juuri vaikuttanut. Kunnalliset laitokset korvaavat turvetta polttamalla kattiloissa esimerkiksi puuta.
”Pieni toimitusvarmuuslisäys siitä tuli, mutta ei kansallista huoltovarmuutta. Turpeen energiaveron korotus 5,7 euroon per megawattitunti vaikuttaa suhteessa vähemmän kuin päästöoikeuden hinnan raju nousu.”
Salo huomauttaa, että muutos antoi pienen mahdollisuuden lähinnä kunnille polttaa pienissä laitoksissa muutakin kuin puubiomassaa. Talven huoltovarmuus tuskin on lämmöntuotannossa uhattuna, sillä uunissa palaa vielä edellisten tuotantovuosien varastoja.
Maatalouden eri tuotantosuuntien tarvitsemia kotimaisia kuiviketurvelaatuja riittänee vielä toistaiseksi.
”Jos on huono viljavuosi, siirtymää turpeeseen on senkin takia, koska korsikuiviketta on heikosti. Lähivuodet pärjätään vielä, ja sitäkin paremmin, jos tummempaa kuiviketurvetta hyväksytään käyttöön. Hyvälaatuiselle kuivikkeelle kysyntäpainetta tulee varmasti jatkossa”, Salo ennustaa.
Kuivike- ja kasvuturpeen tuonti on Salon arvion mukaan kasvamaan päin, joskin tullin tilasto ei kerro käyttötarkoitusta. Esimerkiksi venäläinen turve sekoittuu hänen mukaansa tilastossa helposti muihin maa-aineksiin.
”Nyt on kyse volyymista, eli miten 1,5 miljoonaa kuutiota kuiviketurvetta voitaisiin lyhyessä ajassa korvata, eikä se toteudu pelkästään hampulla ja järviruo’olla. Korsikuivike on erilainen ja se voi muuttaa kuivikelannan käyttöä. Luomunautatuotanto tärkeimpien viljanviljelyalueiden ulkopuolella voi kärsiä ehkä eniten, sillä puupohjaisen kuivikkeen kysyntää riittää muualle.”
Lue lisää:
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
