Kyläkauppias tarjoaa sirkushuveja kansalle
Vesa Keskisen kartano kohoaa mäen laella Tuurin kyläkauppaa vastapäätä. Jukka Koivula Kuva: Viestilehtien arkistoTÖYSÄ (MT)
Suomen tunnetuin kyläkauppias avaa kotikartanonsa oven heinäkuisena torstaiaamupäivänä.
Pyjamaan sonnustautunut keski-ikäinen mies valittelee kesäflunssaansa.
”Olet ensimmäinen toimittaja 15 vuoteen, jonka päästän sisälle asti. Käy peremmälle”, hän tuumaa.
Töysän Tuurissa asuvan Vesa Keskisen kartano sijaitsee kyläkauppaa vastapäätä joen takana, pienen mäennyppylän laella.
Pihapiiriä vartioivat takajaloilleen kohottautuneet yksi-sarviset.
Asumus on sisältä yhtä pramea kuin ulkoapäinkin. Kattokruunut säkenöivät ja huonekalujen pinnalla kimaltelee kulta.
Keskinen on kyläkauppias, menestynyt kasvuyrittäjä ja kotiseuturakas mies.
Viime vuosina hän on esiintynyt tiuhaan myös viihdejulkisuuden piirissä.
”Mä satun olemaan sellainen henkilö, jolle sattuu ja tapahtuu jatkuvasti”, hän sanoo.
”Tämähän on vain tavallista elämää. Kohdallani jutut aina vähän kasvavat julkisuudessa. Mutta tämä yrittäminen, kauppa, siinä on elämän tärkein sisältö.”
Vesa Keskisestä tuli Veljekset Keskinen Oy:n pääomistaja vuonna 1994. Tätä ennen hän oli työskennellyt Matti-isänsä alaisuudessa seitsemän vuoden ajan.
”Kutsun sitä aikaa kyläkauppakorkeakouluksi. Se oli ostamista ja myymistä aamusta iltaan, omille ideoille ei ollut sijaa. Kun minusta tuli pääomistaja, pääsin toteuttamaan vuosia hautomiani suunnitelmia.”
Ensimmäinen alulle pistetty projekti oli Miljoonapilkki.
”Päätin, että siitä tehdään kertaheitolla maailman suurin kalastustapahtuma. Näinhän siinä kävikin, kun tapahtuma toteutui 1996. Mutta kun aloin pari vuotta aiemmin puhua suunnitelmistani ääneen, meikäläistä pidettiin hulluna”, Keskinen naurahtaa.
Miljoonapilkki kariutui 2000-luvulla Keskisen saatua syytteen arpajaislakirikkomuksesta. Korkeimman oikeuden langettava tuomio jäytää kyläkauppiasta edelleen syvästi.
”Se oli oikeusmurha. Olin voimaton Suomen valtiota vastaan. Mutta olen päättänyt, että toteutan vielä Miljoonapilkin jossain muodossa.”
Tuurin kyläkauppa ponkaisi kasvu-uralle heti 1994. Rajua kasvua jatkui kymmenen vuoden ajan.
”Kunnioitan suuresti isääni. Hän halusi tarjota kansalle leipää ja teki sen todella hyvin. Mutta kansa haluaa myös sirkushuveja. Itse pyrin tarjoamaan niitä kaupan päälle.”
Tuurin kyläkauppa on ollut miltei uskomaton menestystarina. Keskinen on nostanut piskuisen kotikylänsä Suomen kartalle ja työllistää samalla satoja ihmisiä kotiseudullaan.
”Olen voimakkaasti kotiseuturakas ihminen. Alusta asti on ollut selvää, että menestyksen hedelmistä nautitaan nimenomaan Tuurissa.”
Kyläkauppaa sekä toimintaa sen liepeillä on kasvatettu 1990-luvulta lähtien johdonmukaisesti.
Ensi keväänä roudan lähdettyä tavarapuolta laajennetaan 3 000 neliömetrillä.
”Onnentähti-hotellia laajennetaan myös, sinne tulee kymmenen lisähuonetta joulukuuksi. Se on pieni hotelli, joten uudet huoneet tulevat tarpeeseen.”
Huhut yökerhon perustamisesta Keskinen sen sijaan tyrmää.
”Ei olisi mitään järkeä perustaa yökerhoa näille leveysasteille. Panostamme jatkossakin kerran vuodessa pidettäviin massatapahtumiin, kuten elokuiseen Miljoonarockiin.”
1990-luvulla rahaa alkoi tulla ovista ja ikkunoista, kun bisnekset nytkähtivät toden teolla liikkeelle.
Miten äkillinen rikastuminen vaikutti silloin nuoreen mieheen?
”Raha ei ole koskaan ollut mikään itseisarvo. Olen aina tiennyt, että pystyn tekemään sitä. Raha on väline, jolla turvaan oman ja henkilökuntani elämän”, kyläkauppias sanoo.
Tuurin kyläkauppias kutsuu omintakeista bisnesajatteluaan ”kontrastimarkkinoinniksi”.
”Ajatus lähtee siitä, että on itse luotava se oma juttu. Pyrin tekemään kaiken vähän eri tavalla kuin muut.”
Symboliikka ja tunnistettavat merkit ovat Keskiselle tärkeitä. Yritystoiminnan taustalla on pieniä tarinoita.
”Tuuri on synonyymi onnelle. Siitä tuli nimitys Onnenkylä. Onnenkylä tarvitsee onnettaren ja onnetar ratsun. Onnettaren ratsulla on kultainen onnenkenkä, siitä suuren hevosenkengän nimi”, Keskinen kertoo.
”Halusin rakentaa Onnenkenkä-monumentin, jotta Tuuri, Onnenkylä, yhdistettäisiin siihen ja tunnistettaisiin siitä. Tunnistetaanhan Pariisikin Eiffel-tornista ja New York Vapaudenpatsaasta. Monumentin kautta Onnenkylä alkaa elää laajemmin. Se on mahdollista myös Töysän Tuurissa.”
Mutta miksi kartanosi pihamaalla seisovat yksisarviset tähyävät kaikki samaan suuntaan?
”Suunta on eteenpäin. Tutkin symbolikirjoja ja löysin yhden tarunhohtoisen hahmon, johon ei missään kulttuurissa liity mitään negatiivisia merkityksiä. Se on yksisarvinen, ja yksisarvinen on onnettaren ratsu.”
JUKKA KOIVULA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
