Koskimaisemienkimmeltävät kisailijat

Parittelevien neidonkorentojen vartalot muodostavat kauniin sydämenmuotoisen kuvion. Turkoosinvärinen yksilö on koiras. SOEBE Kuva: Viestilehtien arkisto

Neidonkorentoja voi nähdä kesän loppuun asti. Suomessa tavataan kahta lajia: varsinaista neidonkorentoa ja immenkorentoa.

Varsinainen neidonkorento on levinn yt Lappiin saakka. Koiraan siivet ovat sinisen metallinhohtoiset, naaraan ruskehtavat. Siivet ovat tiheäsuoniset ja kapenevat tyviään kohti.

Neidonkorennon toukka tarvitsee kehittyäkseen luonnonvesiä. Siksi sen elinympäristöjä ovat suot, lammet, purot ja joet.

Otus lepattelee vedenpinnan yllä ja laskeutuu välillä korsille ja kiville. Koiraita näkee useammin kuin naaraita, jotka elävät piilotellen.

Neidonkorentoja voidaan toisinaan tavata runsaina parvina koskipaikoilla. Parveilun syynä on usein pariutumaton naaras, jota koiraat innostuvat seuraamaan.

Immenkorento on sukulaistaan harvinaisempi ja levinneisyydeltään eteläisempi, mutta sitä voi tavata Keski-Pohjanmaalla asti.

Immenkorentokoiras on helppo tuntea, koska sillä on sinistä metallinhohtoa vain siipien keskiosassa.

Naaraan siivet ovat vihertävät. Koiraita näkee useammin kuin kasvustoissa piilottelevia naaraita. Immenkorennot vaativat elinpaikakseen pieniä puroja suuremman virtaavan veden.

Immenkorennolla on muita sudenkorentoja kohteliaammat parittelutavat. Koiras ei suinpäin syöksy naaraan kimppuun vaan tulee sen taakse lepattelemaan, mikä tarkoittaa kosiokutsua. Ellei naaras ole halukas, se nostaa ruumistaan ja koiras joutuu etsimään uutta kaveria.

Muussa tapauksessa pari minuuttia kestävä parittelu voi alkaa. Sen jälkeen naaras aloittaa muninnan ja koiras jää vartioimaan sitä tunkeilijoiden varalta.

Neidonkorentonaaras munii suvantoihin ja lampiin tuhansia munia. Vain pieni osa niistä kehittyy aikuiseksi asti, sillä ne kuuluvat kalojen, vesilintujen ja sammakoiden ruokalistalle.

Neidonkorentojen toukat ovat hoikkia, pitkäraajaisia ja -tuntosarvisia. Toukat elävät vedessä kaksi kolme vuotta. Ne ovat petoja ja käyttävät ravintonaan itseään pienempiä vesieläimiä.

Täyskasvuinen toukka kiipeää kortta tai oksanpätkää pitkin päivänvaloon. Toukkanahka repeää ja aikuinen hyönteinen eli imago kömpii ulos.

Ennen lentoon lähtöään se kovettaa raajansa ja jännittää siipensä. Tässä vaiheessa korento on puolustuskyvytön ja hyvin näkyvillä. Jos saalistajat eivät otusta huomaa, se on valmis lentoon muutaman tunnin kuluttua.

Tuomo Komulainen

Avaa artikkelin PDF