vierasyliö Krooninen nälkä ei vähene
Kaikista hyvistä tarkoituksista ja ohjelmista huolimatta nälkäisten ihmisten määrä ei alene. Noin miljardi ihmistä, eli yksi seitsemästä, on nyt aliravittu. Traagista on, että samaan aikaan ylipainoisia ihmisiä on ainakin saman verran.
Valitettavasti nälkäisten ihmisten luku on pikemmin kasvussa kuin vähenemässä. Ihminen, joka kärsii aliravitsemuksesta saa päivittäin alle 1 800 kilokaloria (kcal) länsimaissa asuvan saadessa keskimäärin 3 400 kcal päivässä.
Aliravitsemus merkitsee yleensä, että ihminen saa liian
vähän rasvaa ja valkuaisaineita. Mutta myös sellaiset henkilöt, jotka saavat liian vähän elintärkeitä vitamiineja, mineraali- ja hivenaineita ovat puutteellisesti ravittuja. Tällaisia ihmisiä arvioidaan olevan noin kolme miljardia.
YK:n hyväksymien tavoitteiden mukaan aliravittujen ja köyhien ihmisten osuus tulisi puolittaa vuoteen 2015 mennessä. Nykyisen kehityksen mukaan tämä ei tule toteutumaan. 1980-luvulla ja 1990-luvun alussa nälkäisten määrä väheni jonkin verran, mutta sen jälkeen myönteinen kehitys on pysähtynyt.
Yhteensä 29 maassa on nyt vähintään neljäsosa ihmisistä aliravittu. Burundissa, Kongossa ja Eritreassa puolet tai enemmän näkee nälkää. Latinalainen Amerikka/Karibia on ainoa alue, jossa aliravittujen luku on vähentynyt.
Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa nälkäisten luku on nopean väestönkasvun takia lisääntynyt paljon. Siellä asuu nyt 29 prosenttia maailman kaikista aliravituista ihmisistä. Valtaosa, 63 prosenttia, kaikista nälkäisistä ihmisistä asuu Aasiassa ja Tyynen meren alueella. Etelä- ja Keski-Aasiassa aliravitsemus ei ole alentunut tavoitteiden mukaan kun sen sijaan Kaakkois-Aasiassa on.
Myös Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa kehitys on kulkenut oikeaan suuntaan, joskin hitaasti. On tärkeätä
korostaa, että lasten ja aikuisten aliravitsemuksen taso usein eroaa paljonkin toisistaan.
Kehitysmaissa koko väestöstä noin viidennes on aliravittuja, mutta alle viisivuotiaista lapsista noin 30 prosenttia. Etelä-Aasiassa koko väestöstä noin 20 prosenttia on aliravittu mutta lapsista yli 40 prosenttia. Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa sen sijaan koko väestön aliravitsemus on samalla
30 prosentin tasolla.
Monet seikat viittaavat
siihen, että tämä johtuu
suureksi osaksi siitä, että
naisen asema on suuressa osassa Aasiaa huonompi kuin Afrikassa. Se heijastuu kielteisesti lapsiin. Myös Itä-Aasiassa lasten aliravitsemus on jonkin verran yleisempää kuin koko väestön.
Latinalaisessa-Amerikassa ei tällaista eroa ole vaan aliravitsemus on noin kymmenen prosentin tasolla. Lähi-Idässä ja Pohjois-Afrikassa 14 prosenttia lapsista on aliravittu eli kaksinkertainen osuus koko väestöön verrattuna.
Tärkein syy kroonisen aliravitsemuksen yleisyyteen on täysin riittämättömät sijoitukset ruuan tuotantoon ja ravitsemukseen. Viimeisen 15 vuoden aikana on kehitysavusta vaivainen neljä prosenttia investoitu ruuan tuotantoon ja harvat lahjoittajat ovat vuoden 2000 jälkeen lisänneet tukeaan. Mutta eivät kehitysmaatkaan ole satsanneet siihen.
On valitettavaa, että maat joissa maatalouden osuus
bruttokansantuotteesta on
29 prosenttia ja joka työllistää 65 prosenttia väestöstä sijoittaa siihen vähiten. Teollisuusmaat investoivat kolme kerta enemmän omiin maatalouksiinsa.
Peräti 70 prosenttia nälkää näkevistä ihmisistä asuu maaseudulla. Eniten kärsivät lapset ja naiset, varsinkin raskaina olevat.
Puolet pienviljelijöistä on aliravittuja. He saavat harvoin käyttöönsä lannoitteita, tekniikkaa, luottoa ja koulutusta. Heidän peltotilkkunsa ovat liian pienet perheen ruokkimiseen.
Vaikka aliravitsemus ja
köyhyys ovat yleisempiä maaseudulla myös kaupungeissa nälkä lisääntyy. Köyhimmät joutuvat usein maksamaan
tuloistaan noin seitsemän kertaa enemmän ruuastaan kuin
varakkaammat ihmiset.
Nykyisten taloustrendien jatkuessa on todennäköistä, että aliravitsemus entisestään pahenee.
Köyhyys ja nälkä kulkevat käsi kädessä. Köyhät ihmiset eivät pysty omin voimin nousemaan köyhyydestä. Korkeammat elintarvikehinnat estävät kehitysapua harjoittavia järjestöjä hankkimasta riittävästi ruokaa.
Köyhien palkat ovat laskeneet, työttömyys on lisääntynyt,
lainansaanti vaikeutunut ja sukulaisten rahansiirrot ulkomailta vähentyneet. Tämän köyhät tuntevat nahoissaan.
Aliravitsemus aiheuttaa suoraan tai välillisesti jopa puolet lapsikuolleisuudesta. Aliravitsemus johtaa myös alempaan talouskasvuun, huonompaan oppimiseen ja suurempaan ympäristön tuhoutumiseen. Aliravitsemuksen puolittamisen hinta on 120 miljardia dollaria vuodessa eli yhtä suuri kuin yhteenlaskettu kehitysapu.
Monissa maissa aliravitsemuksen kustannukset voivat olla 4–5 prosenttia bruttokansantuotteesta. Raudan puutteen aiheuttama anemia voi pahimmassa tapauksessa, kuten Bangladeshissa, alentaa bkt:tä kahdeksalla prosentilla. Aliravitut lapset, jotka ovat normaalia kaksi senttimetriä lyhyempiä, ansaitsevat elinaikanaan kymmenen prosenttia vähemmän kuin hyvin ruokitut.
Ravitsemussektoriin tehdyt sijoitukset ovat kuitenkin tuottoisimpia mitä kehitysmaissa voi tehdä. Esimerkiksi lasten syntymäpainon nostaminen 2,5 kilon riskirajan yläpuolelle maksaa itsensä takaisin kuusinkertaisesti. Silti näitä sijoituksia ei juuri arvosteta. Siksi olisi
investoitava enemmän niin
ruuan tuotannon nostamiseen kuin ravitsemuksen saatavuuden
parantamiseen ja naisten
aseman kohentamiseen.
On ilahduttavaa, että Maailmanpankki on lisännyt tukensa maataloudelle 70 prosenttia ajanjaksoon 2006–2008 verrattuna. On myös myönteistä, että kehitysmaitten talouksista nyt noin 70 prosenttia saa riittävästi jodia ja A-vitamiinia.
U.B. LINDSTÖM
Kirjoittaja on kehitys- ja ympäristökysymyksiin erikoistunut professori.
Aliravitsemus aiheuttaa suoraan tai välillisesti
jopa puolet lapsikuolleisuudesta.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
