Vadelma sopii sekä makeisiin että suolaisiin ruokiin – lehdet kannattaa hiostaa ja pakastaa

Kuva: Johanna Kokkola

Metsävadelman (Rubus idaeus) marjoja on käytetty jo esihistoriallisella ajalla. Euran muinaispukuun pukeutuneella emännällä oli haudassaan ruukku, joka sisälsi ohraa, humalaa ja vadelmia. Vadelmasta voi valmistaa myös muita, yhtä makoisilta maistuvia juomia kuin tämä muinainen vadelmaolut.

Metsävadelmat sisältävät enemmän antioksidantteja kuin puutarhavadelmat. Niissä on myös runsaasti kivennäis- ja hivenaineita, kuten magnesiumia ja etenkin mangaania. Marjat sisältävät runsaasti kuitua ja C-vitamiinia. Niissä on myös muun muassa B1-, B2- ja B3-vitamiinia, orgaanisia happoja, flavonoideja, pektiiniä, karvasaineita, sokeria, proteiinia, rasvaa, biotiinia, fosforia, karotenoideja, kaliumia, kalsiumia, natriumia, kuparia, molybdeeniä ja sinkkiä.

Marjan siemenissä on muun muassa rasvaöljyä, kasvisteroleja sekä linoleeni-, linoli- ja öljyhappoa. Lehdet sisältävät muun muassa polypeptidejä, parkkiaineita, haihtuvaa öljyä, flavonoideja ja runsaasti C-vitamiinia.

Metsävadelma viihtyy hakkuuaukeilla ja ojan vierustoilla. Sato on runsain melko nuorissa pensaissa. Kuva: Johanna Kokkola

Vadelmat maistuvat makeanhappamilta. Ne sopivat sekä makeisiin että suolaisiin ruokiin ja leivonnaisiin. Ne ovat hyviä tuoreina, kypsennettyinä ja säilöttyinä.

Niistä voi valmistaa esimerkiksi mehua, hilloa, siirappia, makeisia, simaa, viiniä, likööriä, viinietikkaa, kotikaljaa ja olutta. Kuivattuja vattuja voi napostella sellaisenaan tai käyttää jälkiruoissa, puuroissa tai leipien ja kakkujen mausteena. Vadelmasiirappia on pitkään käytetty maun parantajana lääkkeissä. Yhdessä samaan aikaan kypsyvän mustikan kanssa vatuista saa kuningatarhilloa tai -tuoresosetta.

Vadelman marjan maku sopii erityisen hyvin yhteen esimerkiksi maksan, sianlihan, lintujen, kerman, chilin, appelsiininkuorien, appelsiinin, lipstikan, väinönputken, basilikan, seljankukan, päärynän, persikan, sinihomejuuston, valkosuklaan, saksanpähkinän, sipulin, sitruunan, timjamin, rosmariinin, punaisen viinimarjan ja mintun kanssa.

Vadelmanlehdet kerätään ensimmäisen vuoden versoista elokuulle asti ja toisen vuoden versoista ennen kukintaa. Lehdet ja kukat voi kuivata tai pakastaa. Lehdet kannattaa hiostaa ennen kuivaamista, jotta niiden aromi voimistuu. Muutoin ne maistuvat monien mielestä ruoholle.

Kuivahtaneet, rullalle käärityt vadelmanlehdet käyvät poltettuna hyttyskarkotteeksi.

Marjat ovat kypsiä, kun ne ovat tummanpunaisia ja irtoavat kannasta helposti. Marjat kerätään varovasti, koska kypsinä ne varisevat helposti. Sateella ne liiskaantuvat ja alkavat pilaantua nopeasti. Ota mukaan mieluummin monta astiaa kuin yksi suuri, sillä metsävadelma on pehmeä marja ja pohjimmaiset puristuvat päällimmäisten marjojen painon alla. Kun menet vadelmapensaisiin, suojaa käsivartesi pitkähihaisella vaatteella.

Marjat voi kuivata, hillota, mehustaa tai pakastaa. Metsävadelmat murskaantuvat herkästi pakastamisen yhteydessä, ja niiden maku muuttuu happamaksi. Väri ja vitamiinit säilyvät parhaiten, kun sokeria käytetään runsaasti. Myös sitruunamehu auttaa säilymisessä.

Pakastetut marjat ja lehdet säilyvät noin vuoden ajan, huolella kuivatut jopa kymmenen vuotta.

1 dl hiostettuja, kuivattuja vadelmanlehtiä

0,5 dl kuivattua nokkosta

0,5 dl kuivattua mäkimeiramia

1,5–2 l kiehuvaa vettä

(hunajaa maun mukaan)

Laita lehdet ja yrtit teepannun pohjalle ja kaada kiehuva vesi niiden päälle. Anna teen hautua pannumyssyn alla noin 30 minuuttia ennen nauttimista. Makeuta tee halutessasi hunajalla.

3 munaa

2 rkl ruokosokeria tai hunajaa

5 dl maitoa

1 dl ranskankermaa

1 dl kermaa

1 tl suolaa

2 rkl kauraleseitä

1 tl mesiangervonkukkia tai vaniljajauhetta

1 l tuoreita tai 5 dl pakastettuja metsävadelmia

Pinnalle:

1 rkl kanelia

Voitele uunivuoka. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää maito, ranskankerma, kerma, suola, leseet ja mesiangervonkukat. Sekoita tasaiseksi. Lisää varovasti joukkoon tuoreet vadelmat. Jos käytät pakastettuja metsävadelmia, lisää ne vasta vuokaan laitetun uunijuustomassan pinnalle. Kaada juustomassa uunivuokaan ja ripottele päälle kanelia. Paista 175-asteisessa uunissa noin tunnin ajan, kunnes juusto hyytyy ja pinta saa kauniin värin.

4 dl tuoreita tai 2 dl pakastettuja metsävadelmia

1 dl hunajaa

1 dl ruokosokeria

1,5 dl tuoretta tai 0,5 dl kuivattua minttua

5 l vettä

1 tl kuivahiivaa

Kaada marjat, hunaja, sokeri ja yrtit kannellisen ämpärin pohjalle. Kiehauta 1,5 litraa vettä, kaada sekaan ja anna tekeytyä 15–30 minuuttia. Lisää haaleaa vettä niin, että neste on lopulta noin 40-asteista. Ripottele kuivahiiva nesteen päälle.

Sulje kansi löysästi ja jätä astia lämpimään paikkaan 1–2 vuorokaudeksi. Sulje kansi sitten tiiviisti ja vie astia kylmään. Anna maun tekeytyä vähintään kaksi päivää ennen tarjoilua. Voit säilyttää juoman viileässä ämpärissä tai pullotettuna.

1 punasipuli

2 valkosipulinkynttä

1–2 rkl voita

3 dl vadelmia

4 rkl fariini- tai ruokosokeria

2 rkl tomaattipyreetä

2 rkl worcesterkastiketta

5–10 tippaa tabascoa

0,5 dl tuoretta tai 2 tl kuivattua timjamia

suolaa ja pippuria maun mukaan

Kuori ja silppua punasipuli. Kuori ja murskaa valkosipulinkynnet. Kuullota sipuli- ja valkosipulisilppu voissa. Murskaa vadelmat nuijalla tai haarukalla. Keitä sipulisilppua, vadelmia, sokeria, tomaattipyreetä, timjamia, worcesterkastiketta ja tabascoa kattilassa 2–3 minuuttia. Mausta suolalla ja pippurilla. Jäähdytä ja tarjoa paistetun lihan kastikkeena.

Vinkki! Kastike maistuu myös vaniljajäätelön kanssa kylmänä tai kuumana.

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 2/2020.

• Levitä vadelmanlehdet ilmavasti esimerkiksi paperin tai ritilän päälle. Anna lehtien nahistua pari tuntia huoneenlämmössä.
• Murskaa lehdet kaulimella rullaamalla tai käsin puristamalla tai hiertämällä. Voit myös repiä lehdet rikki tai pyöritellä niitä kämmenten välissä, kunnes soluneste kostuttaa lehdet tasaisesti.
• Laita murskatut lehdet lasipurkkiin ja sulje purkki löysästi. Pidä purkkia päivänvalossa, ei kuitenkaan suorassa auringonpaisteessa. Sateisena kesänä lehdet hiostuvat nopeammin kuin kuivana kesänä.
• Hiostaminen on riittävää, kun purkkien sisäpintaan muodostuu vesipisaroita, lehdet ovat muuttuneet tummemmiksi ja niiden aromi on voimistunut. Levitä lehdet kuivumaan huoneenlämpöön. Kun hiostetut lehdet ovat kuivuneet, säilö ne puhtaaseen lasitölkkiin tai paperipussiin ja pidä piilossa suoralta auringonvalolta.