Pahinta on piittaamattomuus – raakkujoen pohjamudista paljastui myös synkkä, perinteinen valta-asetelma
Miksi luontoa puolustava nainen on niin monelle miehelle punainen vaate?
Raakkujen pelastustöitä perjantaina 23.8. Hukkajoella. Kuva: Pirkko-Liisa LuhtaSuomussalmen raakkutuho on yksi kurjimmista tapauksista, joista olen metsätoimittajana joutunut uutisoimaan.
Uhanalaisten jokihelmisimpukoiden joukkokuolema itsessään on valtavan surullista, mutta tapauksessa häiritsee myös tapa, jolla luontoa puolustava tutkija metsässä kohdattiin.
Paikalle sattunut tutkija Myyri Sysivesi kertoi minulle, että raakkujen yli ajanut metsäkoneenkuljettaja piti häntä hippinä ja häirikkönä, joka on tunkeutunut tämän työmaalle.
”Voisit ottaa rintaliivit pois ennen kuin tulet minulle puhumaan”, Sysivesi kertoi kuljettajan sanoneen sen jälkeen, kun hän oli omien sanojensa mukaan asiallisesti huomauttanut, ettei jokea saa koneella ylittää.
Seksistinen huumori ja työtään tekevien naisten vähättely on asia, joka sieppaa minua suunnattomasti.
Oman työni raskainta antia on Facebook-kommenttien moderointi perjantai-illan verkkovuorossa. Silloin aktivoituvat pirttien Pertit, ja lokaa lentää erityisesti nuorten naisten ja vihreiden poliitikkojen laariin.
Miksi yhä 2020-luvulla on niin tavallista, että kun nainen ottaa kantaa johonkin asiakysymykseen, somen mieslauma tulee arvostelemaan hänen ulkonäköään tai pohtimaan hänen seksuaalisuuttaan?
Miksi edes metsän keskellä työskentelevä biologi ei ole tältä suojassa?
Raakkututkijan osakseen kokema asiaton kommentti on yksittäisen konekuskin älytön möläytys, eikä välttämättä osoitus sen suuremmasta naisvihasta. Se kuitenkin kuvastaa perinteistä valta-asetelmaa, jossa nainen on altavastaaja ja hänelle voi puhua miten tahansa.
Miksi edes metsän keskellä työskentelevä biologi ei ole tältä suojassa?
Miksi sitten luonnonsuojelu on asia, jolle on tapana naureskella?
Luontokato on todellinen uhka ihmiskunnalle, ja Hukkajoella asia konkretisoitui karmivalla tavalla.
Suomussalmen hakkuutyömaalla meni monta asiaa pieleen, mutta pahinta on piittaamattomuus.
Uhanalaisten simpukoiden olemassaolo tiedettiin, mutta toimintaohjeita ei joko iskostettu suorittavan työn tekijöille riittävällä tarmolla tai sitten hakkuulla työskentelevä metsäkoneenkuljettaja ei piitannut saamistaan ohjeista.
Metsänhoitajana ja metsäasioista kirjoittajavana toimittajana minua masentaa tällä hetkellä myös se, että metsätaloutta vastuullisesti harjoittavat yritykset ja metsänomistajat kärsivät yksittäisen toimijan töpeksinnästä.
Se mitä Hukkajoella tapahtui, ei todennäköisesti ole ainut laatuaan. Kaikki laiminlyönnit eivät tule ilmi.
Haluan silti uskoa, että metsäala on kehittynyt ja kehittyy koko ajan parempaan suuntaan. Ei vastuullisuus voi olla pelkkää sanahelinää.
Vetoan koko metsäalaan: tehkää työnne paremmin. Asiantuntijoiden on varmistettava, että hyvä suunnitelma toteutuu käytännössä. Monikansallisen metsäyhtiön on otettava vastuu, että myös alihankkijat työskentelevät luontoa kunnioittaen.
Naiset ovat olleet perinteisesti vähemmistössä metsäalalla. Oma kokemukseni on, että valtaosa metsämiehistä on hyvin käyttäytyviä herrasmiehiä.
Juuri heihin vetoan nyt: Jos työkaveri heittää seksististä läppää, puutu siihen. Sano ääneen, että rintaliivien riisumisella höhöttely ei ole ok.
Kirjoittaja on MT:n Pohjois-Suomen aluetoimittaja.Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
