Riista-alalla naiset pääsevät vielä harvoin vaikuttavaan asemaan

Tällä hetkellä naismetsästäjiä on jo noin 30 000. Kuva: Carolina Husu

Naisten osuus metsästäjäkunnasta on selvässä kasvusuunnassa. Vuonna 2000 naismetsästäjiä oli noin 9 000, kun tällä hetkellä naismetsästäjiä on jo noin 30 000. Viime vuonna joka neljäs uusi metsästäjä oli nainen. Alle 18-vuotiaita metsästäjiä on hieman reilut 10 000.

Metsästäjien kokonaismäärä on vuosien 2000–2020 tarkastelujaksolla noussut lähinnä naisten kasvavan määrän ansiosta.

Varsinaisen metsästyksen yhteydessä olen itse kohdannut pääasiassa fiksuja metsästäviä miehiä, joille metsästävä nainen ei ole ollut ihmettelyn, saati vähättelyn aihe. Isoon joukkoon mahtuu valitettavasti aina muutama poikkeus.

Vuodesta toiseen ihmetyttää kuitenkin se, miksi riista-alan järjestö- tai hallintotehtävien päättävissä asemissa nainen on edelleen harvinainen näky. Yhden selityksen mukaan johtotehtävät pysyvät miesenemmistöisinä, koska miehet valikoivat tehtäviin mieluusti vain kaltaisiaan miehiä, mutta sanotaan se nyt suoraan – myös asenteissa ja toimintakulttuureissa on parantamisen varaa.

Tutkitaanpa tilannetta tarkemmin.

Metsästäjäliiton uuteen 17-henkiseen hallitukseen ei ole mahtunut yhtään naista tai nuorta eli alle 40-vuotiasta. Liiton toimistollakin naisten määrä on viimeisten vuosien aikana nopeasti kutistunut syystä tai toisesta. Liiton sivuilta löytyvä tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmakin on karua luettavaa. Henkilöstön kyselyn mukaan miesten mielestä sukupuolten tasa-arvo toteutuu, naisten mielestä ei.

Metsästäjäliiton 16 piiriä ovat hiukan tasa-arvoisempia, niissä muutama nainen on päässyt joko piirin toiminnanjohtajaksi tai jopa puheenjohtajaksi.

Suomen riistakeskuksen ylimpään päättävään elimeen eli hallitukseen ei ole mahtunut yhtään naispuolista metsästäjien edustajaa. Riistakeskuksen työntekijöistä naisia on noin 20 prosenttia, mutta suurin osa heistä työskentelee asiantuntijatehtävissä.

Elokuussa valittujen alueellisten riistaneuvostojen puheenjohtajien joukossa ei ole yhtään naista. Valtakunnallisen riistaneuvoston toiminta-alueiden edustajissa sentään on nykyään peräti kolme naista.

Molemmissa organisaatioissa myös nuorten aidot vaikuttamismahdollisuudet ovat melko vähäiset.

Mitä sitten, onko tällä mitään merkitystä? Väittäisin, että on.

On suuri karhunpalvelus metsästykselle, jos nykypäivän päätöksentekoon ei oteta mukaan eri-ikäisiä ja eri taustoista tulevia ihmisiä. Vinoutuminen voi olla merkittävä este koko riista-alan kehitykselle ja tulevaisuudelle. Eri taustoista tulevat ihmiset tuovat pöytään erilaisia näkemyksiä ja osaamista, joiden avulla voidaan helpommin kehittää uudenlaisia toimintamalleja ja innostaa uutta väkeä mukaan.

Riista-ala on tällä hetkellä isojen haasteiden edessä. Onko alalla todellakin varaa jättää alan tulevaisuus pelkästään keski-ikäisten tai sitäkin vanhempien miesten käsiin? Johtaako se siihen, että lopulta viimeinen sammuttaa metsästysmajojen valot? Toivottavasti näin ei käy, sillä ulkopuolisia paineita metsästystä kohtaan on jo tarpeeksi ilman, että ala sahaa vielä itse omaa oksaansa.

Kirjoittaja on MT:n erätoimittaja