Puuntuotannon tuet ovat sijoitus tulevaisuuden puuhuoltoon

Puuntuotannon tuet eivät ole vain valtion menoerä, vaan investointi. Tukien vaikutukset näkyvät vasta vuosikymmenten kuluttua laadukkaampana puustona, varmempana puuraaka-aineen saatavuutena sekä metsäteollisuuden tuotannossa ja työpaikkoina. Tukijärjestelmä aktivoi metsänomistajia ja lisää metsänhoitotöiden tekemistä.

Näihin lopputulemiin päädyttiin PTT:n tuoreessa selvityksessä puuntuotannon tukien vaikutuksista metsäsektoriin, valtiontalouteen ja työllisyyteen. Selvityksen taustalla oli tarve arvioida tukijärjestelmän vaikuttavuutta tilanteessa, jossa tukitasot ovat laskeneet ja metsänhoidon rahoituksen ennakoitavuus on heikentynyt.

Puuntuotannollisten tavoitteiden ohella tuet ohjaavat ilmasto- ja monimuotoisuustavoitteiden huomioimiseen metsätaloudessa. Samalla taimikonhoidon ja nuoren metsän hoidon tuen kriteerit ovat mukana luomassa eräänlaista standardia sille, miten taimikoita ja nuorta metsää Suomessa hoidetaan.

Puuntuotannon tukia voivat Suomessa hakea kaikki noin 620 000 yksityismetsänomistajaa. Heidän metsistään tulee noin 80 prosenttia puuta jalostavan teollisuuden tarvitsemasta puusta. Tällä puulla metsäteollisuus luo taloudellista toimeliaisuutta ja työllistää ympäri Suomen sekä tuo vientituloja Suomen talouteen.

Puuntuotanto on tunnetusti pitkäjänteistä toimintaa. Metsänomistajien investoinnit siihen tuottavat puunmyyntituloja vasta useamman vuosikymmenen päästä. Puuntuotannon tuet kannustavat tekemään näitä investointeja ajallaan.

Tutkimusten perusteella metsänomistajat vaikuttaisivat tunnistavan metsänhoidon tarpeet pääosin hyvin. Osa metsänomistajista toteuttaisi työt ilman tukeakin. Osa töistä voi jäädä tekemättä, koska tukivarat loppuvat kesken, tarvetta ei tunnisteta tai metsänomistaja ei ole neuvonnan piirissä. Vaikuttavimmillaan tuki on silloin, kun se ohjautuu metsänomistajalle, joka ei ilman sitä tekisi tai teettäisi metsänhoitotöitä.

Suomessa oli Metsäkeskuksen mukaan taimikonhoitorästejä reilut 600 000 hehtaaria. Rästien vähentäminen edellyttää rahoitukseltaan ennakoitavan tukijärjestelmän lisäksi neuvontaa sekä toimivia, saatavilla olevia metsäpalveluja ja metsänomistajien aktiivista tavoittamista.