Muistoja marjametsän mättäiltä: Nopea keruutahti herätti äidin epäilykset – ”Keksin, että laitan sammalta mukin pohjalle ja kerään vaan pintaan mustikat”

”Päivä mustikkametsässä kului, mutta illalla oli hyvää äidin tekemää mustikkapiirakkaa maidon kanssa syötäväksi ja oli hyvä iloinen mieli mennä nukkumaan väsyneenä päivän päätteeksi.” Kuva: Jarkko Sirkiä

MT julkaisee kesän mittaan verkossa Arktisten Aromien ja Itä-Suomen yliopiston järjestämän Marjastamassa-kirjoituskilpailun satoa. Kilpailu jatkuu 15. elokuutta saakka. Lisää tietoa kilpailusta löydät aiemmasta jutusta.

Oli vuosi 1960 ja perheemme asui Kuopiossa Niiralan kaupunginosassa. Kesäisenä aamuna isä otti minut (Riitta 6 v) pyörän tarakalle ja äitini otti pyöränsä kyytiin pikkusiskoni Pirjon (4 v) sellaiseen lasten punaiseen telineeseen, jossa oli vaneripohja ja joka oli kiinnitetty pyörän taakse tarakalle. Vanhimman sisareni tytär Sinikka (8 v) osasi jo ajella itse naapurista lainatulla naistenpyörällä ja tyhjät marjasankot polkupyörien sarvissa lähdimme aamulla varhain kohti Neulamäen kallioisia ja marjaisia metsiä. Isällä oli eväsreppu selässään ja minulla oli pyyheliinoja tarakalla pehmentämässä hiekkaisen tien menoa.

Mustikoita oli Neulamäen rinteessä runsaasti ja äiti antoi meille emalimukit ja niihin kerättiin omalla vauhdilla mustikoita ja kun muki oli täynnä, käytiin se kippaamassa joko isän, tai äidin marjasankkoon ja aina kun muki tyhjennettiin, saatiin palkkioksi Eukalyptys karkki. Karkki varmaan vauhditti hyvin marjankeruuta, koska tuohon aikaan ei karamellejä saanut kuin aniharvoin. Niimpä keksin, että laitan sammalta mukin pohjalle ja kerään vaan pintaan mustikat. Kävin tyhjentämässä oman mukini mustikat isän sankkoon, mutta eipä aikaakaan kun äiti alkoi jo epäillä keräämisen tahtiani, kun muut tytöt eivät ehtineet Eukalyptyksille yhtä usein. Paljastuin tästä ja tietysti sain pienoisen, joskin ystävällismielisen tiukahkon nuhdesaarnan äidiltä ja Pirjo ja Sinikka sitten suutahtivat minulle myös, koska olin saanut karamellejä useamman kuin he. Isän ja äidin mustikkasankot (molemmilla 2 sankkoa) täyttyivät päivän mittaan ja äiti kietaisi täyden sankon päälle pyyhkeestä kannet, jotka sitoi narulla kiinni.

Eväsleipiä syödessämme isä kertoi kallionhalkemasassa olevasta luolasta jossa oli karannut vanki majaillut niillä seuduilla. Kun eväät oli syöty ja lähdettiin paluumatkalle kotiin, niin isä näyttikin jyrkän rinteen kohdan jossa tämä kalliohalkeama luola oli ja saimme käydä sitä sisältäpäin katsomassakin. Takaisin polkupyörien luokse menimme kirkkaan metsälähteen kautta ja tuohisella lipillä kauhottiin kirkasta kylmää vettä juotavaksi lähteestä. Lopuksi kävimme kaikki uimassa Kallavedessä ennen kotimatkalle lähtöä.

Isä tunsi hyvin Neulamäen metsät ja marjaisat maat. Päivä mustikkametsässä kului, mutta illalla oli hyvää äidin tekemää mustikkapiirakkaa maidon kanssa syötäväksi ja oli hyvä iloinen mieli mennä nukkumaan väsyneenä päivän päätteeksi. Näin yhdistyi tuohon aikaan huvi ja hyöty, eikä tuntunut marjojen keruu työläätä tai pakotetulta. Puolukoiden kypsyttyä tehtiin samanlainen päivä koko perheen voimalla ja olipa kiva talvella nauttia mustikka- ja puolukkahillosta. Näitä marjaretkiä muistellen jatkan vieläkin marjojen keräämistä iloisin mielin, vaikka vartalo onkin jäykempi ja väsyykin aika nopeasti muutamien kyykkimisien jälkeen, mutta onhan minulla mukanani nuo lapset lapsenlapsineen ja tuo meidän veneenkuljettaja vaari. Otetaan eväät mukaan ja keräillään nyt Kallaveden saarista vaihtelevaa marjasatoa, unohtamatta uimisen iloja. Tässä tulee ihan huomaamatta tuo huvi ja hyöty.

Mustikan värjäämä suu

Lue myös marjatarinasarjan ensimmäinen ja toinen osa.